Teatteritoiminnan H-hetki

Kulttuuritarjontaa on monenlaista ja jos näin vähän karrikoidusti sanon, kaikenkarvaista! Näyttelijöitä koulutetaan jatkuvasti, entiset pysyvät saavutetuissa eduissa laitosteattereissa. Uusien on vain mietittävä omia kanaviaan päästä toteuttamaan ammattiaan.

Kulttuurisektorin työtehtävät ovat paljolti kiinni siitä, miten taitava henkilö on kyseessä. Soittajat pääsevät paremmin kuuluville, kenties laulajatkin, mutta näyttelijät ja taidemaalarit, runoilijat ja kirjailijat ovatkin sitten luku sinänsä. Virkoja ja kuukausipalkkaisia tehtäviä kun ei kaikille riitä mitenkään.

Kaikki on kiinni siitä, millaisen mahdollisuuden kukin vimeksimainituista saa julkisuudessa. Pitääkö riisuutua ja tehdä itsensä tiettäväksi tai mitä kaikkea mielikuvitus pukkaakaan. Neljän vuoden välein ratkaistava asia. Kuinka niin?

Eduskuntavaalit käydään joka neljäs vuosi ja nyt on parhaillaan menossa sellainen rumba, että siihen vain kaikki Sibiksen käyneet mukaan tai Aalto-yliopiston kulttuuriopiskelijat.

Nyt on juuri se H-hetki, jolloin pitää antaa kaikkensa, parhaimmat roolinsa, repliikkinsä, maalauksensa, laulunsa ja jos vaikka mitä!

Teatteri pyörii kaikilla näyttämöillä ympäri maata sellaisella vauhdilla, ettei kaikkiin tilaisuuksiin valitettavasti riitä katsojia tai kuulijoita, vaikka tarjottaisiin kahvin kera pitsa-paloja ja muutakin ruokaa.

Ja mikä hauskinta noissa produktioissa on, niin kaikki puhuvat ristiin, jokainen kilpailee toisiaan vastaan koettaen tyrmätä äsken kuullut ja naapuriteatterin esityksen.

On isoa teatteria ja vasta perustettuja pari kappaletta. Niissä kahdessa viimeksimainitussa on sama perustaja, mutta ilmeisesti tähtiroolin saaminen oli työn ja tuskan takana. Sen vuoksi piti perustaa uusi. Näihin on eniten tulossa uusia harrastajanäyttelijöitä, jotka säännöllisen kuukausipalkan houkuttelemina laittavat parasta päälleen ja kirjoittavat repliikkejään niin iskeviksi, että kaikki eteensattuvat uutiskynnykset ylittyvät kirkkaasti. Kiire on päästä kinastelemaan ja väittelemään.

Se näissä tämänhetken teattereissa ja näyttelijöissä on eroa vakituisiin ammattinäyttelijöihin laitosteattereissa (Kansallisteatteri ym.), että repliikkejä voi työntää jatkuvasti uusia. Laitosteatterinäyttelijöillähän on koko ajan samat repliikin, eikä niihin voi laittaa omiaan väliin eikä varsinkaan voi muuttaa.

Vaaliteatteri toimiikin täysin omilla säännöillään tai ilman sääntöjä. Repliikit voi valita aina sen mukaan, millä paikkakunnalla ollaan, ketä muita on paikalla ja onko varsinkaan median edustajia.

Sitten, kun valinnat on tehty ja 200 uutta tai osa entisiä näyttelijöitä istuu penkeissään Eduskuntatalon suurella näyttämöllä, niin mikään ei oikeastaan muutu. Tai kenties sen verran, että vanhempi kollega tulee koputtelemaan olkapäähän, jos äänensävy tai sanoma ei satu hänen tai porukan mieleen. Muuten saa työstää vaikka mitä läpiä päähänsä.
Laitosteatteriin verrattuna nämä näyttelijät kulkevat suorituksensa aikana oman paikkansa ja kahvion väliä. Joskus epähuomiossa tai mielenhäiriössä käy näyttäytymässä puhujakorokkeella ja siellä aivan kuin herää ilmeikkääseen esitykseensä, vaikka suuri osa näyttelijäkollegoista istuu äänen kuulumattomissa kahvilassa tai muissa omissa riennoissaan.

No, näyttelijävalinnat ovat edessä, Helsinkiin ja myöhemmin Brysseliin, niille, joilla kantti kestää. Vuorosanoja ei tarvitse opetella ulkoa, omat sanomisensa voi ottaa toisten puheista ja Brysselissä varsinkin olla mukana nyökyttelemässä ja painamassa ohjeen mukaista Kyllä – Yes tai Ei – No – näppäimiä.

Sen verran kielitaitoa on hyvä olla, että ruokakaupassa ja ravintolassa osaa valita itselleen mieluisaa syötävää ja juotavaa. Onneksi viski on lähelle samaa, whisky, mutta konjakki tuottaakin enemmän työtä, kun sellaista ei Brysselin osoitekartassa lue. Siellä saattaa lukea brandy.

Onneksi Suomessa pärjää murteillakin ja majapaikaksi kelpaa vaikka saunakamari.

Katsotaan ja kuulostellaan, mikä teatteriesitys iskee kuulijoihin parhaiten. Yleisön kannaltahan tämä teatteri on halpaa, kun näyttelijät koko ajan tarjoavat parastaan ja aivan ilmaiseksi. Hernekeitosta alkaen. Haluavat pitää katsojat elossa ainakin vaalipäivään saakka. Sen jälkeen ei enää niin suurta tarvista olekaan kuin vasta neljän vuoden päästä. Silloin on jo osaltaan uusi sukupolvi tullut kuulija- ja äänestysikään.

Jätä kommentti

*