Terveyttä purkista?

On se kumma juttu, kun joka päivä pitää syödä. Ei riitä, vaikka eilen söin niin, että napaa kiristi.
Muuan kaverilla oli tapana vessasta tullessaan ääneen sanoa: ”Tulipahan syötyä”. Toiset siinä ympärillä ihan ihmeissään katsoivat kaveria ja miettivät kuulemaansa. Jotkut jopa pyörittivät päätään. Kaveri huomasi sen ja tarkensi: ”Niin, siellä sen näkee, mitä tuli syötyä viimeksi!” Ja päästi sellaisen röhönaurun, että herkimmät säikähtivät!

Vakavasti ottaen ihmiskunta sairastelee tänäpäivänä entistä herkemmin ja milloin mihinkin kulkutautiin. Lehdestä lukiessaan jo saavat oireita. Onneksi nyt on saatavissa lähituotettuja kotimaisia vihanneksia, juureksia ym. On se ainakin yksi hyvä asia, vaikka sekin on syytä huomioida, että juuri maasta otettuna tai kasvualustastaan irroitettuna niissä on kaikki sen hetken mahdolliset ravinto- ja hivenaineet tallella. Kuinka kauan ja missä niitä tuotteita varastoidaan, kuinka kaukaa niitä kuljetetaan, miten pitkään ne lojuvat kauppojen hyllyssä. Kaikki ne aiheuttavat hävikkiä.

Jos syö itsekasvattamiaan tuotteita ja suoraan, niin silloin on mahdollisuus saada itselle kaikki kasvissa oleva. Muutoin vain periaatteessa. Ravintotieteilijöitten neuvot siitä, kuinka paljon mikäkin sisältää terveydelle hyödyllisiä ainesosia, kertovat vain ja juuri siitä irroittamistilanteesta. Sitten on sekin hyvä muistaa, että elimistö pystyy hyödyksikäyttämään vain pienen osan, reilusti alle puolet tuoreen ruoka-aineen ravintomäärästä. Eli jos syö kilon tomaatteja, niin vajaa puolet on siellä elimistössä ihan muuten vain kaverina. No, onhan niissä kuituja kuitenkin.

Mie kerran kysyin muuan ravintotieteilijältä, paljonko ja mitä ravintoaineita miun lautasellani oli eilen, kun kuvasin vähän ruokaa. Hän siihen sanoi vain, että ”oli pääasia, että söit jotain. Ei kukaan pysty määrittelemään yksittäisen ruoka-annoksen ravintomääriä kuin vain periaatteessa. Ei sitä, mitä siitä ruokaillessa saa tarkkaan ottaen”.

Mitenkäs sitten nuo ulkomailta lennätetyt hedelmät, kuten appelsiinit ja muut? Tietääkseni auringonvalo on se voima, joka synnyttää C-vitamiinia. Jos tuodaan eri puolelta maapalloa, niin raakanahan ne poimitaan ja kypsennetään keinovalossa, josta puuttuu kaikki ne elementit, mitä auringossa on.

Kypsä appelsiini on siis vain kypsän näköinen, mutta C-vitamiini on jäänyt siihen tulematta. Ehkä voi hieman olla, mutta epäilyttävän vähän. Hedelmää kuitenkin mainostetaan hyvänä C-vitamiinin lähteenä. Sitä se varmasti on siellä, missä niitä saa tuoreeltaan ja kypsinä suuhunsa. Väittävätkin aivan eri makuisiksi kaikkia etelän hedelmiä alkuperäisissä olosuhteissa, mikä on todella uskottavaa.

Eihän se pahasta ole, jos tuodaan muualta. On niistä ainakin kasvattajalle ja kaikille välikäsille hyötynsä. Ja ovathan ne väriä antamassa ruokalautaselle, jos ja kun vain ihmiset yleensäkin söisivät niitä.

Ravinto- ja lääketeollisuus valmistavat sitten pillereitä joka lähtöön. Kellä on varaa käyttää tutkimus- ja valmistusmenetelmiin rahaa, silloin on varmastikin laadukkaampia tuotteita. Vertailukohdaksi otan autoteollisuuden: Rolls Roycella ja entisajan Ladallakin oli laatueronsa, vaikka molemmat periaatteessa olivat ajoneuvoja. Joka haluaa tehdä raakaa bisnestä käyttää kaikkein edullisimpia raaka-aineita, haluamatta kertoa alkuperäisistä raaka-aineista, Herää epäilys heti.

Muuan tuotteesta kerran saatiin kirjallisesti vastaus: ”Tarkkaan ottaen emme tiedä raaka-aineen alkuperää!” Mitähän tuostakin ajattelisi? Tai sitten toinen vastaus: ” Se on luonnosta peräisin!” Kaksi lyhyttä vastausta jätti valtavasti kysymyksiä ja epätietoisuutta. No, siellä ne hyllyjä täyttävät tänäkin päivänä. Ja mitä luonnosta onkaan peräisin, eivät kaikki varmastikaan ole ihmisravinnoksi käytettävää.

Toinen asia tuli esille myöhemmin, kun tahtomattani jouduin vertaamaan apteekkien ja terveys- ym. luontaistuotekauppojen tuotteitten vitamiinipitoisuuksista. Vaaka määristä kallistui ensinmainitun puolelle varsin selvästi. Vastauksena kysymykseeni kerrottiin: ”Apteekin tuotteet ovat lääkelain alaisia ja kaikki muut ravintotuotteet elintarvikelain alaisia ja niillä on erilaiset normit”. Tästä vedin sellaisen johtopäätöksen, että kun lääketeollisuus tekee lääkkeitä tiukkojen normien ja säädösten mukaan, niin se on kaikki luotettavaa, olkoonpa niin, että pääsääntöisesti lääkkeet ovat synteettisesti tuotettuja kemianteollisuuden raaka-aineista. Ravintotuotteet pääsääntöisesti ovat ruokaperäisiä. Siksi tuo lainsäädännöllinen ja luotettavuuden ero. Siitä se varmaan johtuu.

Siitäköhän sitten johtuu sekin ero, mikä on synteettisen eli keinotekoisen ja puhtaan luonnosta erotetun ravintoaineen välillä. Keinotekoinen vain muistuttaa alkuperäistä, muttei ole koskaan sama asia. Ettei vain joku huijaisi ja raskaasti?

Jos tuntuu siltä, että ruoasta ei saa riittävästi ravintoaineita, niin sitten kannattaa olla tarkkana, mistä purkista ja mitä suuhunsa laittaa. Mie olen itse mielestäni saanut vastauksia riittävästi kysymyksiini ja tehnyt valintani. Kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta, joko tullut vastaan tai sitten vain sokeasti luottavat mainontaan ja sieltä saatuihin tietoihin.

Purkilla ja purkilla on eronsa. Se on kuitenkin tosiasia, ettei ihan perusruoasta saada kaikkea, vaikka suuri osa, kenties?

Sanoihan muuan takavuosikymmenten ravintotieteilijä syntymäpäivähaastattelussa ”käyttävänsä purkeista lisää vitamiinja, kun ei ruoasta saa tarpeeksi, mutta eivät niitä kaikki tarvitse!” Mistä hän siihen johtopäätökseen tuli, en tiedä, mutta jotenkin ihmeellinen vastaus.

No, elämä on tällaista. Ei se aina kohtele kaikkia tasapuolisesti, ei ainakaan silkkihansikkailla. Parasta kuitenkin koettaa syödä terveellisesti, tuli mitä tuli. Ja tuolla alussahan sen lopputuloksen kerroinkin!

Kommentit

  • Deeeee

    Yksi vi tamiini jota pitää ottaa
    Deet lapsille 20 aikuisille 50’ja mummoille 100

    • Hannu Musakka

      Kukaanhan ei koskaan tiedä tarkasti, , kuinka paljon ja mitä puuttuu. Miulle ei ole koskaan voinut sitä sanoa, vaikka olen kysynyt ja mie olen kova poika kysymään. Mie en itse jätä sitä kenenkään toisen varaan, vaan haluan varmistaa, että riittävästi kaikkia. Kyllä se miun elimistöni tunnistaa kaiken ja laittaa poistoon luonnollista tietä ylimääräiset. Synteettisissä vitamiineisssa ei vain ole niitä tunnistetia eli reseptoreja, mistä elimistö vain ruokaperäiset tunnistaa. Synteettiset se valitettavasti jättää sinne sisäelinten kuormaksi ja sen johdosta viisaammat väittävät, että suuri osa selittämättömistä vaivoista johtuu elimistöä kuormittavista aineista, jotka eivät ole ruokaa, eivätkä osaa tulla pois. Ihmisen elimistö on siitä ihmeellinen laitos, että se tunnistaa ja hyötykäyttää vain ja ainoastaan ruokaa toimintojen ylläpitämiseen. Vitamiineista ja hivenaineistahan koko olemassaolo on riippuvainen.
      Mie itse vain olen itselleni vastuussa, enkä jätä mitään sattuman varaan, ettei sitten viimeisillä metreillä tarvitse sanoa: ”Voiku sittenkin olisin uskonut!” Silloin se on useimmiten jo liian myöhäistä.
      Rakastan omaa elämääni niin paljon, että teen kaiken sen, minkä pystyn, sillä terveys on parasta, mitä tiedän. Mutta jokainen elää omaa elämäänsä siten kuin katsoo hyväksi.

Jätä kommentti

*