Tiede ja fakta eivät aina kohtaa

Elämässä on paljon asioita ja elämänkokemuksia, joita ei tieteellisesti kyetä selvittämään. Sen vuoksi tiedemaailma pitääkin ihmisten tuntemuksia täysin huuhaana.

Viimeksi saatiin näyttöä maasäteily-asiassa ja samassa tuli esille myös kaivonpaikan katsomiseen käytetyn pajun käyttäytyminen.

Tiedemaailma tyrmäsi heti kättelyssä siilinjärveläisen keksinnön ja naureskeli räkäisesti perään, kuten kaikkitietävä Markku Myllykangas.
Kuitenkaan kaikki asiat maailmassa eivät ole tieteen keinoin todistettavissa, eikä tarvitsekaan. Jos joku ihminen maasäteilyä tuntee ja kokee saaneensa avun vaikkapa nyt tuon uuden keksinnön kautta, sehän riittää hänelle. Ei siihen tarvita tiedemiesten älyä tai rajoittunutta älyä vahvistamaan.

Yhtä lailla pajun vääntyminen kaivon paikkaa etsittäessä. Sitäkään ei tiedemaailma pysty selittämään, miksi paju taipuu toisen kädessä ja toisella ei. Eikä siihen tarvita tiedemaailmaa, joka laahaa valtavasti jäljessä.
Riittää, kun kaivon paikka löytyy ja vettä riittää. Ei siihen muita todisteita tarvita.
Omakohtaisia kokemuksia on kahdesta oman kaivon paikasta, ensin Kaavilla ja sitten Juuassa. En ollut ennen sitä konstia kokeillut ja Kaavilla v. 1977 naapurin avustuksella kokeilin ja toimi. Vettä riitti aivan ohijuoksutukseen asti.

Sen jälkeen etsin Juuassa kaivon paikan tontilta ja löytyi sielläkin. Vettä riittää edelleenkin kymmenien vuosien päästä. Ei se paju kaikilla kuitenkaan taipunut, joten pidin arvokkaana kokemuksena.

Taitaakin olla niin, että näiden kahden esimerkin valossa kirjanoppineet tiedemiehet ovat valovuosien päässä siitä tieteestä, joka selvittää nämä kaksi ilmiötä.

Ettei vain olisikin niin, ettei kirjaäly riitäkään kaikkeen, vaan tarvitaan elämänkokemusta. Tiedemaailma ei siis olekaan niin viisasta kuin ne oppiarvot ja tehtävät yliopisto-maailmassa.
Näin uskallan väittää lehdestä lukemieni kommenttien perusteella.

Maailmassa tapahtuu paljon asioita, joita ei voi järjellä selittää, muttei niitä myöskään voi tyrmätä ja kumota sillä perusteella, ettei ole tieteellistä näyttöä! Ihmiset ja elämänkokemukset ovat kaikki erilaisia.

Joku pystyy ja joku ei!

Sitten on myös toisinpäin, kun ihmiset värjäävät itseään jos vaikka minkälaisilla apinankuvilla aineilla, joista kukaan ei tiedä niiden terveysvaikutuksia. Kunhan vain tuhrataan ihoa ja ollaan niin polleaa niistä.

Mitä noilla tatskareilla eli tatuoinneilla halutaan kertoa? Mielestäni sitä, ettei ihminen ole tyytyväinen omaan ulkonäköönsä, osaamiseensa ja tekemiseensä ja sen vuoksi haluaakin huomion pois itsestään. Tällaisten ihmisten itsetunto on hyvin olematon, kun pitää korostaa omaa olemustaan värittämällä. Iho on ihmisen suurin ja tärkein elin ja siitä on pidettävä huolta ravinnolla. Jos siihen tyrkitään neuloilla ja viilletään sitä sekä laitetaan jotain täyteaineita ryntäitten, pakaroitten tai huulien korostamiseksi, eivät ne tekemiset jää ilman negatiivisia reaktioita.
Omaa olemustaan pystyy korostamaan monella muulla tavalla kuin värjäämällä tai leikkaamalla hiuksiaan milloin minkäkinlaiseksi töyhtöksi. Naurettavia töyhtöhyyppiä on jo muutenkin olemassa lintumaailmassa, joten ei heitä enää kaksijalkaisina kulkijoina teille tarvita.

Viimeisin vääristymä on nuorison kapinointi vaatetuksen osalta. Eivät älyä omaa parastaan, vaan vain periaatteessa kulkevat talvipakkasessa ilman asianmukaista vaatetusta.
Paljaat jalat tennareissa, ilman lämmittävää kerrastoa ja ilman päähinettä, kun “hienot hiukset menevät sekaisin!” Tyttärien kannattaisi tietää, että siellä hiuspehkon alla ovat aivot ja niitä olisi syytä säästää kylmältä. Hiukset kasvavat aina ja niitä pystyy käsittelemään monia kertoja päivässä, mutta aivoja ei. Ne ovat ainutkertaiset. Luulisi hienohelmojen sen verran tajuavan omasta biologiastaan. Tai sitten kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin ja kysyä, miten aivoja voi siirtää tai voiko?

Lapset ovat liian monesti joukkohysterian armoilla ja varsinkin he, joilla ei ole itsetunto kohdallaan. Tehdään siten kuin kaveritkin, ei uskalleta olla omana itsenään, eikä uskalla pukeutua siten, ettei synny paleltumia.

Pakkanen on armoton. Muuan suunnistaja-tuttavani oli tehnyt talvipakkasessa moottorikelkan huoltoa, eikä huomannutkaan sormien ja varpaitten jäätymistä. Niistä kun oli mennyt tunto. Mikä oli seurauksena? Tällä hetkellä edelleen elossa ilman sormia ja varpaita. Ne oli pitänyt amputoida kaikki pois. Siis yhteensä 20 liikkumista ja tekemistä edistävää ruumiin osaa pois kerralla.

Kannattaisi miettiä ennenkuin lähtee tennareissa ja ilman käsineitä talvipakkaseen. Ei ole leikin asia, eikä varsinkaan minkään nuorten mielenosoituksen arvoista.

Elämä on jo sinällään niin arvokas asia, eikä suinkaan ole itsestään selvyys missään vaiheessa. Sen kun saisi taottua pieniin kalloihin jo lapsesta, niin säästyisi moni aikuisena vakavilta sairauksilta ja amputaatiolta.

Lääketieteellisesti tehdyt elinsiirrot ja parannukset ovat luku sinällään, mutta tietentahtoen tehdyt, kuten tatuointi ja talvipakkasen uhmaaminen ovat suoranaista tyhmyyttä, jota en ymmärrä. Yksinkertaisuuden hyväksyn.

Jätä kommentti

*