“Toriparlamentin ajatuksia”

Satuin kerran muuan savolaispaikkakunnan kuppilaan. Tämä vaali-innostus oli jo saatu laukalle median välityksellä, ehdokkaat juoksivat hulluina ja selkävääränä kantoivat ja paistoivat makkaroita, halvimpia luonnollisesti. Joku oli tuonut valtavan tynnyrin hernekeittoa.

Tuo tynnyri näkyi kuppilan ikkunasta ja siitäkös alkoi keskustelu.
Muuan äänekkäin otti ja sanoi: “Hyvvee ruokoohan se tuo hernekeitto on, mutta kun se aiheuttoo valtavan miärän piokaasuja!”
“Se olisikkii varmaannii ihan noopelinpalkinnon arvone keksintö, jotta suataisiin talteen kaekki tuo ja vaekka sitten uusijokäättöön”.

Siitä se naurunremakka lähti ja kolmas heitti muuan paikalliselle kekseliäälle ajatuksen:
“Juakko, voesitko sinä ottoo tuon asjan omakseis ja kehittäsit sellasen henkilökohtasen pierupurkin, mikä voes aena olla käsillä ja kun tuntus tulevan, niin korkki aaki vaan ja paeneet talteen!”

Juakko oli, huomasin, miettiväisen näköisenä ja totesi: “Suattaspa jopa olla mahollista”. Ei kuitenkaan pystynyt pidättämään hörähdystään. “Ihan tosissaan uateltuna kyllä se varmaannii olis aeka vehe. Kenties oes parempi kehittee sellane niinko keskuspölynimurjärjestelmä kottiin. Muttei tuo matkakäättöne poessule kumpookaan”.

Toiset katsoivat ihan sillä mielellä, että uskosko vaiko ei.

Sitten se äänekkäin jatkoi: “Sellane hienostuneemp ravattiversijo voes olla noella poliitikoella. Ne kun puhhuuvat paskoo kaeken aekoo. Sen jos saes kaekkialla moalimassa taltteen, ee tarvihtis tehhä mittee muita ratkasuja ilmaston seästämiseks. Siinä olissii moaliman tärkein laete ihan Rumppia myöten!”

Kylläpä naurua riitti. Olin saanut naurua päivän annokseni, muttei se kuitenkaan siihen loppunut, kun samassa ovenavauksessa sisään työntyi yksi vielä lisää.

“Hei Mauri! Kävitkö temareitten rokalla?” huusi siihen Juakko.
“En männy, tiijjävaekka olisiit minulle laettanna jottaen sekkaan, kun tieteevät miun iänestävän kuitennii ommoo ja er puoluetta. Jos vaekka olisivattii soaneet yhen uhrilampaan”.

En jäänyt enempää kuuntelemaan. Kävin maistamassa rokkaa, hyväähän se oli ja kun keittäjäksi paljastui puolueeton yrittäjä tai ainakin sellaiseen käsitykseen tulin, kun kertoi käyvänsä aina siellä, minne pyydetään.

Hyväähän kaikki tarkoittavat, onneksi eivät suureen ääneen ainakaan pitkin kylänraittia kulje haukkumassa toisia, vaan kehutaan itseään. Sitä saavat tehdä aivan niin paljon kuin jaksavat ja lompakossa on varaa. Minua ei kiinnosta pätkääkään, eikä sillä ole mitään vaikutusta omaan äänestyskäyttäytymiseeni. Johtopäätökset olen tehnyt aivan muilla perusteilla.

Ilmainen ruoka tietää aina säästöä omissa ruokamenoissa, enkä pidä sitä mitenkään pahana.

Katsotaan huhtikuulle, miten vaaleissa käy. Sitten nauretaan tai itketään tai ei olla millänsäkään. Voihan se mennä niinkin.

Pisteet “toriparlamentille” 10 pistettä ja papukaijamerkki!

Jätä kommentti

*