Törkyä on monenlaista!

Ensin kiitokset ja sitten muuta

Jos ei Kapasia olisi Kuopiossa, kunka tylsää jääkiekko olisi. Kiitos heille, tekevät elämäntyötään sellaisella antaumuksella, josta on opiksiotettavaa kenelle tahansa vauvasta vaariin. Eikä viimeisin ja huonoin asia ole katujen ja yleisten paikkojen roskaaminen, johon Hannu Kapanenkin puuttui ja aiheesta.

Ei voi kuin ihmetellä edelleen sitä välinpitämättömyyttä ja törkyilyä, mikä ihmislasten aivoihin on kulkeutunut iästä riippumatta, on kyse sitten puhtaasti roskaamisesta, käyttäytymisestä, puheesta, luonnon silpomisesta, jääkiekosta jne! Vähät välitetään mitä selän takana tapahtuu, miten toisille käy, kunhan vain itse saadaan oma tahto läpi keinoja kaihtamatta.

Varsinkin lisäenergian saanti herättää ihmetystä. Kenties on kyse siitä, että kun viimeisillä energianrippeillään avaa omaan suuhunsa patukkaa tai juomista, niin siinä tilanteessa ei jaksa enää ajatella käärepaperin tai purkin kohtaloa. Tuntuu siltä, että nyt on saatava ja äkkiä lisää, muuten tulee noutaja. Siinä tilanteessa käärepaperit ja purkit painavat ylivoimaisen paljon. Ihailtavaa tuollainen energian tehokäyttö, että käytetään kaikki rippeet, ennenkuin uutta otetaan. Mutta se ihmetyttää, että paljonko ne käärepaperit ja purkit painavat, että niin lopussa on ihmislasten voimat.

Testasin omalla tarkkaakin tarkemmalla digitalivaa’alla sellaisen käärepaperin painoa, muttei se suostunut antamaan edes lukemaa, sitä samaa nollaa näytti edelleen. Ja sitä ei sitten jakseta kantaa roskikseen.

Näistä jos sitten sanoo ja huomauttaa, niin saa usein vastaansa sellaisen törkykasan kaikenlaisia sisäisiä ja ulkoisia elimiä myöten, että jättää sanomatta. Kerran uskaltauduin ja testasin, kun reilusti rippikouluikäinen – poikanen vielä, haivenpartainen, työnsi nälissään ja melkein kaksin käsin suklaapatukkaa suuhunsa ja pudotti paperin taakseen. Hihkaisin hänelle: ”Hei. siulta putosi jotain!” Kääntyi hämmentyneenä katsomaan taakseen arvaten sen olleen hänelle osoitettu, kokeili taskujaan ensin vaistonvaraisesti suu täynnä suklaata. Ilmeisesti ei sen vuoksi saanut sanaa suustaan, kun ojensin sen käärepaperin hänelle ja sanoin vielä:” Varmasti jaksat kantaa tämän, älä viitsi heitellä”-

En tosin jäänyt odottamaankaan, mutta poika otti paperin ja työnsi taskuunsa, eikä sanonut sanaakaan. Ilmeisesti meni täysin puhekyvyttömäksi, hämmästyi varmaan, kun joku hänet huomasi. Ehken ei ollut tottunut siihen, vaikka ilmiselvästi oli koulusta tulossa.

Ei tuo konsti aina ole toiminut, mutta sillä kertaa kylläkin. Mihin lie roskansa kantanut, en tiedä.

Suomi juhlii ensi vuonna

Suomi on matkailumaa, ”Pohjolan suurin kansallispuisto – Yellowstone”, missä on valtava määrä opastuspisteitä ja palvelupisteitä niiden ympärillä. Sitten tienvarsille on rakennettu tietentahtoen levikkeitä varustettuina istuimilla ja muilla taukoliikuntaan ja -virkistykseen liittyvillä välineillä. On luonnollisesti myös isot roska-astia, minne voi kaiken töryn siivota autoistaan ja muista kulkuneuvoistaan ja ihan ilmaiseksi.

Näin jos olisikin, että ne kaikki sinne jätetyt isommat ja pienemmät olisi jaksettu kantaa edes lähelle niitä kontteja tms. Tai jos ne jätteet olisivat ylimalkaan edes niihin mahtuvia, mutta ei ihan. Kuinka joku voi kuvitella risaisen sohvan tai loppuunkuluneet auton renkaat sellaiseksi jätteeksi, että ne voi levikkeille heittää. Kaikenhuippuna on se, ettei aina jakseta nousta edes autosta, vaan ikkunasta heitellään roskapussit vauhdista sinnepäin ja jatketaan matkaa.

Ei tuo ihme ole, kun kaikki lähtee ihmisestä itsestään ja siitä pienestä karkkipaperista ja sen pudottamisesta. Tuo on seurausta samasta: Kunhan vain käsistä saadaan pois, ei muulla ole väliä. Siksi levähdyspaikat rehottavat pahempina kuin nykyiset kaatopaikat. Ovat niin törkyisiä, ettei sen pahempaa löydä mistään. Onneksi näihin törkeimpiin kaikki syyllisty ja vastuuntuntoisimmat, valtaosa, osaa toimia kuten kuuluukin.

Olen jossain vaiheessa esittänyt ja nyt siihen joku instanssi on tarttunutkin, että tulevan juhlavuoden kunniaksi siivotaan jokainen suunnallaan yhteisönä tai yksityishenkilöinä tienvarsilevikkeet. Käyttäväthän niitä myös Suomessa matkailevat ulkomaalaisetkin, eivätkä vain maassa vakituisesti asuvat.

Mielestäni tehokkain tapa rankaista, on ottaa dna-näyte roskista ja laittaa lasku perään sakkolapun kanssa. Ei ne ihan ilmaista huvia ole nuo testit, joten jospa se raha rauhoittaa törkyämisen. Ja sanktiot kasvaisivat samassa suhteessa tulojen ja tekojen kanssa.
Jospa nuo törkeydet saataisiin sillä loppumaan, kun kovasti äkeissään ovat nyt ylinopeussakkojen korotusten kanssa. Raha on ilmeisesti se lääke ja nimenomaan omasta pussista tai tililtä lähtevä, joka saa ihmisen rauhoittumaan tai edes miettimään. Tämä tienvarsitörkyily on mielestäni mennyt jo sellaisiin äärimmäisyyksiin, että tarvitaan järeät keinot!

Lopuksi vähän jääkiekosta ja muista tappelulajeista

Tämä lempilapsi on monessa mielessä ihailtavaa. Useimmiten se ei mene koskaan hukkaan. Jopa jääkiekon peluu on nautinnollista katseltavaa – ainakin silloin, kun sitä osaavat pelata vastustajaa kunnioittaen.

Monesti näin ei mene ja varsinkaan silloin, kun omat taidot ja kunto osoittautuvat riittämättömiksi. Silloin tehdään mailasta ihmisen lyömäväline, hakataan kaksin käsin ja lopuksi vielä ilman hanskoja tarkoituksen vain vahingoittaa vastustajan huippupelaajaa, ettei oma joukkue vaan häviäisi. Ehkä siinä ei edes silmät sumeina sitäkään ajatella, vaan käytetään kaikkia törkeyksiä, mitä vain mieleen tulee.

Kyynärpäät koholla luistellaan tietentahtoen päin vastustajaa, revitään paidasta nurin, kampitetaan, kunhan vain saataisin itsensä näyttämään sankarilta. Sitten istutaan jäähyllä tai pukukopissa kesken ottelun ja muu joukkue valmentajaa myöten miettii, miten peli siitä eteenpäin vajaalla saadaaan pelatuksi niin ettei vastustaja saa maalia.

Pienemmät ja tahattomat estämiset ymmärrän, mutten tuota törkyilyä. Se ei ole jääkiekkoa. Jos jollain on sellainen käsitys edelleen, niin ei voi kuin valittaa. Jääkiekko on edelleen herrasmiespeli vastustajaa kunnioittaen aivan kuten missä muussa joukkuelajissa tahansa ja taitavampi joukkue voittaa ja menestyy.

Tuskin koskaan on pahin ja törkyilyihin syyllistynyt joukkue voittanut mestaruuksia. Jos joillakin pelaajilla on sellaiset käsitykset edelleen, että heillä on oikeus teloa vastustajan pelaajat riskiloukkaantumiseen saakka, sellaiset pitää saada pois joukkueista mahdollisimman pian. Eivät he ole esimerkkejä kenellekään.
”Kasvatuslaitoksiin” ja psykiatreille mahdollisimman pian! Tai sitten todellakin niin kovat taloudelliset sanktiot ja rangaistukset, että kun pankkitili alkaa nollaa näyttää, niin saattavat otteet siistiytyä ja mieli tehdä takaisin kaukaloon. Ei siihenkään ole muuta ratkaisua kuin raha. Kenties riittävän pitkät pelikiellot, kuukausi tai useampi tai sitten aivan kuin doping-tapauksissa jopa elinikäisyyteen saakka.

Pelaaja, jolla on vakavat törkyilytaipumukset areenalla, tulee saattaa hoitoon, sillä vika on silloin korvien välissä. Silloin ei rahakaan enää auta. Milloinkahan jääkiekkomaailma herää todellisuuteen ja tosissaan ottautuu näihin törkyilytapauksiin riittävillä sanktioilla!

Sitten tulevat lopuksi nykyaikaan liittyvät ja sarjakuvien innoittamat tappelulajit, joista käytetään hienosti nimitystä UFC. Urheiluun siinä on sen verran yhteyksiä, että on hankittava treenaamalla valtava fyysinen kunto. Sitten ottelu onkin jo kaukana urheilusta, kun koetetaan hakata ja potkia vastustaja sellaiseen kuntoon, että henkitoreissaan kannetaan kehästä pois. Joku menehtyy, joku jää rammaksi tai aivovammaiseksi pahimmissa tapauksissa. Näitä sitten katsotaan kielipitkällä ja kuola valuen kuin parempaakin kamppailua.
Kunhan vain veri lentää ja kun voittajalla on ”hullunkiilto silmissä” riekkuessaan ympäri kehää mestarin elkein. Tuosta on urheilu kaukana, olkoonpa vaikka niin, että antiikin aikana järjestettiin myös tappeluja villieläimiä vastaaan tai myöhemmällä ajalla härkätaisteluja.

Nuo kaikki ovat sellaista törkyilyä, joita ei mielestäni tarvita. Edes teurastajan ammatissa!

Jonkun mielestä mie taas olen pehmo. No, mitäpä tuosta, mutta tuskin tykkäisi itsekään siitä, jos itseltään vedetään hampaat kasaan tai nenä lyttyyn tai että korvasta hajoaa tärykalvo.

Jos edellämainitut törkyilyt sekä lisäksi puheissa, kirjoituksissa, käyttäytymisessä tai liikenteessä saataisiin kuriin, niin mikäpä täällä maanpäällä olisikaan elää. Sitähän voisi jopa nauttiakin ja jos jätetään vielä luonnon- ja ihmisten raiskaaminen, niin silloin kenties olisivat asiat liian hyvin.
Se pitää olla tavoite, että ihminen kunnioittaa toinen toistaan ja antaa ihmisarvon jokaiselle ja jättää eläintenkin tahalliset vahingoittamiset pois. Eikä lisäksi uskonnollisiin seikkoihin vedoten käytetä henkistä tai fyysistä väkivaltaa.

Jokaisen kuuluu saada elää ja olla tasa-arvoinen! Törkyilyt ja sikailut pois, vaikka sialta sellaisen hyväksynkin.

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Olen viimeisissä blogeissani pohtinut mm. pullopantteja. Eikö periaatetta voitaisi soveltaa pakkauspapereihin? Saisi 20 centtiä paperista. Voisi kuvitella, että papereita kerättäisiin mielellään koska ne eivät paina juuri mitään.

    • Hannu Musakka

      Miksipä ei, jollain tavalla asia voitaisiin ratkaista ja varsinkin siten, että jos viivakoodi on ehjä, niin silloin. Voishan siitä tulla melkoinen jätekasa ja … tai mistäpä sen tietää. Riesahan se on joka tapauksessa. Ei se kyllä iso vaiva ole kuljettaa ohutta ja olematonta käärepaperia taskussaan lähimmälle roskikselle tai vaikkapa kotiin. Mikä sellaisen uusiokäyttö olisi verrattuna metallipurkkeihin? Ei mitään vaihtoehtoa kannata koskaan poissulkea, ennenkuin on asia tutkittu ja selvitetty kunnolla.

Kommentointi on suljettu.