Lapset ja isovanhemmat kirjoitustalkoisiin!

En luonnollisesti halua olla näsäviisas “mitäs mie sanoin”- tyyppiä enkä ainakaan ainut oikeassa oleva, sillä sekään ei pidä paikkaansa, vaikka esimerkiksi Donald “Duck” Trump niin kenties luuleekin.

Arvelette nyt, mitä mie aion kirjoittaa?

Luin juuri äsken netistä uutisen, MTV Lifestyle, jonka Dallasnews on viestittänyt maailmalle: “Nykylapset eivät osanneet lukea kaunokirjoitusta – opettaja ratkaisi ongelman luovasti”.

Mitenkä mie sitten tähän liityn? No, muistelin aiempia blogejani ja löytyi 15.1.2016, kun kirjoitin siitä, että kaunokirjoitus on hävinnyt kouluista ja että lapset eivät ymmärrä edes vanhempien kirjoittamia ja ajanhistoriaa kuvaavia vanhoja kirjeitä.

Pitipäs sattua.

No, tuo Amerikanmantereen opettaja keksi keinon: Hän kysyi vanhainkodin asukkaita kirjekavereiksi kolmasluokkalaisille ja siitäpä lapset innostuivat. Heitä on mukana 20 lasta. Odottavat joka päivä kirjeitä!
Kun kirjeet saapuvat, ne skannataan ja jokainen lukee oman kirjeensä muille. Käsialoissa on luonnollisesti suurta vaihtelua, mutta innostus on valtava. Lapsista ja vanhuksista on tullut hyviä kirjekavereita.

Tässä olisi Suomen koululaitokseenkin mallia: Todella opettaa kaunoa, sillä se jos mikä kehittää samalla luovuutta ja kädentaitoa yleisesti. Lapset oppivat samalla pitämään kynää oikein kädessään, sillä samalla otteellahan monessa ammatissa joudutaan työskentelemäänkin.

En siis näköjään kirjoittanut turhasta silloin pari vuotta sitten, mutta sen verran jäi vajaaksi, ettei miulla ollut ehdottaa keinoa, kuinka tuo kaunokirjoitus saadaan kiinnostavaksi. Onneksi tällainen uutinen juuri äsken ilmaantui nettiin. Onneksi.

Nyt vain isovanhemmat ja lapset kirjeenvaihtoon, jättäkää näpöttimet syrjään ja käsillä kaunoa. Jokainen isovanhempi pystyy tähän ja jos ei omia ole enää, niin palvelutaloista löytyy ihmisiä, jotka varmasti kiinnostuvat asiasta.

Koululaitos hitaana byrokraattisena kääntyy hitaasti tai ei kiinnostu ollenkaan … tai mistäpä sen tietää. Jospa sielläkin työskentelevät aloittavat uudelleen kaunokirjoituksen uusien, ikäänkuin ikääntyneitten, kanssa. Piristävää, eikö vain!?

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    kiinnostava ajatus, oikeastaan: Oikein Hyvä!

    Olet hyvällä asialla – kirjeistä taisit puhua äskettäinkin, tai joku toinen. se voisi olla harrastus tai erikoistaito millä hieman ylpeillä kaveriporukassa.

    Käsittääkseni kaunokirjoitusta ei varsinaisesti kouluissa enää opeteta, sitä entisajan tapaa kirjoittaa sana kynää paperista nostamatta – vaan kirjaimet on yksinkertaistettu lähemmäs aiemmin erikseen tunnettua tekstausta. Mutta ei se estä kirjeitä kirjoittamasta, pikemminkin nopeuttaa …
    ajatusten jäsentely ja käden motoriikka kehittyvät varmasti kirjeitä kirjoittamalla .

  • Eino J. (maallikkona)

    myös tuohon uuteen otsikkoon liittyvä kehote kuulostaa hyvältä, jos vain aika kenellä sen sallii. Samalla isovanhemmat ja lapsenlapset tutustuisivat ja seuraisivat toisiaan tiiviisti – kirje viikossa / kuukaudessa. Jos kohta, lähetelläänhän sitä viestejä ja kyläillään jos asutaan naapurustossa, mutta silti – hyvä ajatus. Olit 2016 aikaasi edellä!

  • Hannu Musakka

    Kiitos, Eino! Joskus vaan käy näin, että tulee ajatelleeksi asioita. Kukaanhan ei koskaan voi tietää, kenen ajatuksesta mikä lähtee liikkeelle. Parempi kenties ajatella “ääneen”, paitsi tuotekehittelyissä. Siellä joku vetää välistä. Kirjoitettu sana säilyy ja se, joka sen ensin kirjoittaa näkyville, siitä lähtee sitten vyöry liikkeelle, jos on lähteäkseen.

Jätä kommentti

*