Tukilakot laittomia?

Välillä tuntuu siltä, ettei Suomessa ole tapahtunut mitään kehitystä, aivan kuin luokkasota ja 1918 vuoden tapahtumat olisivat palanneet takaisin.
Kun yksi ammattijärjestö uhkaa lakolla, niin toiset huutavat kuorossa: HYVÄHYVÄ, MEKIN TULEMME MUKAAN! Vaikkei ole minkäänlaisia perusteita lähteä yhteen rintamaan huutamaan ja vaatimaan jotain, mitä ei ole olemassakaan.

Myötätunnostahan pienet lapsetkin alkavat itkunsa: kun yhdellä ei ole kaikki oikein hyvin, eikä sanoja vielä synny, niin itkullahan asiat ilmaistaan ja jos kuulomatkan päässä on muita saman ikäisiä, eikö vain kohta jokainen vuorollaan yhdy samaan rintamaan. Vaikka ei olisi mitään syytä!

Toinen esimerkki ulkona olevat koirat: kun yhdellä on asiaa tai häiriintyy tai havaitsee jotain, niin aloittaa haukkumisen. Kuulomatkan päässä ulkona olevat aloittavat samalla hetkellä, myötätunnosta kaveria kohtaan, vaikkei ole mitään pienintäkään syytä.

Tai kolmas: iäkkäät miehet istuvat yleisen saunan pukuhuoneessa pyyhkeet päällään. Yhdeltä pääsee pieru, kaikki räjähtävät nauramaan, eikä kukaan pysty siinä vaiheessa pidättelemään ja kohta on koko orkesteri äänessä! Myötätunnosta yhtä kohtaan.

Tukilakot ovat mielestäni laittomia. Ei ole olemassa pienintäkään perustetta mennä lakkoon sillä perusteella, että jossain ammattijärjestössä asiat eivät muuten tunnu järjestyvän. Syyttömät kärsivät lakoista, eikä varsinaisilla lakkolaisillakaan lopputulos ole mikään ratkaisu. Eikä ole koskaan ollutkaan. Lakoilla vain tahrataan kilpensä. Liittoon kuuluvat eivät kaikki koskaan hyväksy lakkoa, eivätkä menekään erottamisen uhallakaan.

Näyttääkin pahasti siltä, että lakkojohtajat eli ammattiliittojen edustajat ovat niitä pahankurisia kakaroita, jotka lapsena heittäytyivät kaupan lattialle huutamaan, kun eivät muuten saaneet tahtoansa läpi. Oikeaoppiset vanhemmat eivät siitä huolimatta antaneet periksi ja kohta huuto lakkasi omia aikojaan. Heikommat antoivat periksi ja mitä siitä seurasi: kahta kauheampia vaatimuksia taas kovan porun säestyksellä.
Tällaisia näyttävät olevan tämänpäivän ammattiliittojen puheenjohtajat. Kovaa huutoa ja uhkauksia ja toiset kuin kulkukoirat yhtyvät samaan räksytykseen vailla perusteita.

Lakko ei ole koskaan mikään ratkaisu, ei koskaan, sillä siitä kärsivät kaikki, kuten jo aiemmin kirjoitin, mutta jos se jäi huonolle huomiolle. En ole koskaan hyväksynyt minkäänlaista lakkoilua. Lakoissahan kyse on vain oman edun tavoittelemisesta, vähät välitetään, mitä vaikutuksia sillä on koko yhteiskuntarauhaan tai toisilla ammattialoilla työskentelevien elämään.

Tällaiset ammattiliitot pitäisikin mielestäni saattaa oikeuteen yhteiskuntarauhan rikkomisesta ilman perusteita.
Joku taas tykkää kyttyrää, mutta tämä on tosiasia. Joku vetää porot sieraimiin, mutta … minkäpä mie sille voin. Miulla ei ole itselläni sellaisia sieraimia, johon porot mahtuisivat. Lapin elävät tarvitsevat vähän suuremmat kulkureitit.

Ei sadan vuoden takaisia elämänkokemuksia kaivata enää nykyaikana, joten lopettakaa lakkoilu ja tehkää elämästänne parempaa muilla keinoin. Niitähän riittää. Lähtekää liikkeelle, paikallaan istuen ei tule kuin ummetusta ja peräpukamia. Pahasta huudosta ja kiroilusta peräpukamat tulevat vielä suupieliinkin, joten niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Kommentit

  • aikansa kutakin

    Riimirunoja kirjottamallahan sitä pääseekin eläkkeelle..ehkä ne Hannun eläke-edutkin on joskus saatu lakkoilemalla ..helppo arvostella kun on jo eläkkeellä ja maha täynnä..tulevat sukupolvet tuskin nauttii samoja etuja kuin Hannu…paitsi jos alkaa kirjoittelemaan riimirunoja !!

    • Hannu Musakka

      Ettäkö maha täynnä ja eläkkeellä. Toinen pitää paikkansa ja ei tonnin eläkkeellä kovin mahaa täytetä, mutta ruikutus on pahin keino sitä täyttää. On vain keksittävä keinot päästä eteenpäin elämässä. Se, joka haluaa, keksii keinot ja se, joka ei halua, keksii selitykset ja nuo ammattiliittojen pomot ovat juuri niitä selittelijöitä. Vähät muista, kunhan vain itsellä menee hyvin. Joskus kenties on saatu aikaan lakkoilemalla jotain, kenties 10 penniä tuntipalkkaan tai jotain ja siitä kun verot lasketaan pois, niin yhtä tyhjän kanssa. Tyhjän saa pyytämättäkin, joten … valittamalla ei saa mitään aikaan. Liikkeelle ja tekemään, jokaisella on mahdollisuutensa, niin se vain menee. Runoilemalla en rikastu, enkä laulamalla, mutta saan ainakin hyvän mielen joillekin ja ehkäpä itsellenikin. Luontokin on täynnä rikkauksia, jos vain viitsii mennä metsään tai järvelle tai tekemään lumitöitä heikommille tai mitä tahansa. Ruikuttamalla ei tule kuin ripuli ja kieleenkin peräpukamat suupielten lisäksi. :)

    • Hannu Musakka

      Jatkan vielä hetken siun hyvänolosi pilaamista. En sentään, kerron vain, että kun 25 vuoden työrupeaman aikana jäi pitämättä 5 vuotta ylityövapaita, kun ei miulle kuulemma kuulunut, niin mitä se olisi auttanut ruikuttaminen. Ei yhtään mitään. Mutta … ajanhan mie sentään Jaguarilla. Ikioma, maksoi 750 € puhtaana käteen, rekkarikin sen todistaa, kun siinä lukee HIJ = Hannun Ikioma Jaguar. Mikä auton merkki sitten on jos ei tuo? Se on käyttövarma ja luotettava Ford Escort 1.6 vm. 1998. Eikä vielä edes vanha, hieman vain ikääntynyt. Pitäiskö mennä lakkoon ja ruveta vaatimaan jälkikäteen ylitöistä korvauksia ja että saisi ostettua oikean Jaguarin? En tarvitse, mutta avaimenperä on valmiina ja sitten kun lottovoitto iskee, niin sitten … Voin tarjota siulle kyydit ja kahvit ja hampurilaisen pahimpaan nälkään … kaupan kylmätiskistä tietenkin ja halvimmasta päästä. Elämässä on muitakin arvoja kuin raha, pitää vain löytää ne ja hyväksyä tosiasiat. Eikä tarvitse nousta barrikaadeille huutamaan tyhjää. Parempi säästää nekin äänet vaikka Pohjois-Norjan suomalaisille heidän kirkoissaan syksyisin tai Kaustisen festareilla kesäisin. Rahanko takia, ei vaan elämäntavan vuoksi. Raha on sitten seurausta siitä, siis vasta nautintojen jälkeen. Hyvää päivänjatkoa, ehkä tässä oli siulle vähän täydennystä tietoihisi miun elämästäni, eläkkeestä ja rahasta. Maha ei ole koskaan täysi, vain sen verran, että selviän sen kolme tuntia eteenpäin …hengissä.

    • Hannu Musakka

      Vielä jäi yksi asia painamaan mieltä tuossa siun viestissäsi: Mikähän on eläke-etu? Onko se se, kun palkasta pidätetään eläkemaksu? Sen se pitäisi olla. Mie olen maksanut eläkemaksuja jo 15-vuotiaasta saakka, mutta kas kummaa, ne menivätkin “hevonpersijeen”, kuten nykyinen yksi kansanedustaja asian ilmaisi. Siksi, kun silloin oli täysi-ikäisyyden raja 22 vuotta ja 7 vuotta eläkekertymää meni valtion isoon pussiin, josta siekin nautit. Olisko pitänyt nousta huutamaan suureen ääneen. “Ei se kannata”, sanoi miulle aikanaan Esko-Juhani Tenniläkin, kun oli kärsinyt samasta asiasta. Kukaan ei vain silloin nostanut asiasta haloota Eduskunnassa. Turha on nytkään tyhjistä asioista molottaa, pitää vain keskittyä elämään. Riimirunotkin ovat vanhanaikaisia, ei niistä kukaan mitään maksa. Pitää olla nykyrunoja vailla merkitystä. Sanoja vain runojen muotoon ja kiroilua väliin. Se tuntuu kelpaavan niin kirjoissa kuin teattereissakin. Ihan sekainen älämölö on kuulemma kova jutta, muttei miusta siihen ole. Ehkä sitä sitten rikastuisi, kun köyhtymään ei pysty. Kun en mie ole köyhä, elämä on niin rikasta ilman rahaakin, että on ihan hyvä ja tyytyväinen olo. Kenties siulla on pahemmin asiat. Voin opastaa siuta, jos haluat, mutta älä ala lakkoilemaan. Ja viimeiseksi: miksi kaikkien pitäisi olla kaikesta aina samaa mieltä. Eihän se johda mihinkään. Sie taidatkin olla lopulta niitä peräkammarin poikia, joille pitää ruokakin tuoda sinne, kun et jaksa nousta sängystä. :)

  • risto vehniäinen

    Hyvä musakka puhut asiaa lakko vanha kantaitastanostalkiaa!!piskikoirien räksytystä muutamilta puolejohtatajilta ajoitus väärä !!!!

  • plokkariukki

    Meitä eri tavalla ajattelevia onneksi mahtuu tähänkin aikaan. Olen Hannun kanssa samoilla linjoilla monissa asioissa, mutta työn jakautuminen tänä päivänä epätasaisesti työssä käyviin ja työtä vailla oleviin pitäisi pystyä ratkaisemaan viisaasti. Ensin mainitut huhkivat usein ilman työaikaa, jopa ilman vapaita pitääkseen työpaikkansa ja päästäkseen työnantajan asettamiin, miksei itsekin asettamiinsa tavoitteisiin. Näistä “hulluista hommista” olisi lohkaistava osa työllistämiseen kuin myös palkoista ja tietysti tuotoistakin. Vapaaehtoisuus luovuttaa toiselle jotakin rahan arvoista tuntuu olevan monelle ihan mahdoton ajatus. Lakot ennen olivat varmasti paikallaan ja niillä on jotakin saavutettukin, mutta ovatko ne tätä päivää? Ihan sama kuin sodassa, siinä ei ole kuin häviäjiä, puolin ja toisin.

  • Jokke

    Maailmassa hulluja riittää

Jätä kommentti

*