Urheilijat MM-kisoihin valittu

Joukkue on valittu yleisurheilun MM-kisoihin. SUL:n pomo Jorma Kemppainen on pettynyt urheilijoitten määrään. Miksi? Eikö hänelle riitä se, että Suomessa on nouseva uusi urheilusukupolvi ja jotka tekevät maailmanluokan suorituksia. Kasaako Kemppainen valittujen urheilijoitten niskaan lisää paineita? Siltä tuntuu.

Se, mistä voi olla huolissaan, on kestävyysjuoksijoitten puuttuminen lähes kokonaan, vain yksi naismaratonari ja yksi naisestejuoksija. Entisten menestys- ja paraatilajien edustajat ovat kuin muisto vain. Siis ei yhtään miesjuoksijaa! Kalevan Kisoissa Seinäjoella voittajan aika miesten 5000 metrillä oli todella heikko. Kun ilmeisesti ei ole kiva juosta, kun pitäisi bilettää ja shoppailla ja istua kavereitten kanssa terassilla vai mistä se johtuu?! Ranteissa pitää olla killumassa syke- ja muut mittarit, korvilla kuulosuojaimet. Vaatetus ja jalkineet aivan muuta kuin 1970-luvulla. Siitä huolimatta ei osata edes juosta, kun vain hiipustellaan. Kukahan senkin taidon opettaa. Jukka Keskisaloko? Ei taida pojasta olla siihen tehtävään, epäilyttää. Jos on, niin onnittelen.

Kun katsoo juoksulajien osanottajalistaa, niin mitä pidempi matka, sitä vähemmän osanottajia. Ei se niitten urheilijoitten vika ole, jotka ilkeävät mennä juoksemaan ja voittamaan em. vitosen Suomenmestaruutta törkeän heikolla ajalla. Kun ei ole kuntoa, niin ei ole. Ovatpahan edes yrittäneet. Ilmeisesti taaskaan juoksuvalmentajat eivät ole tehtäviensä tasalla, kun eivät sitä tiedä, että juoksukunto tulee juoksemalla. Luulisi joensuulaisen Keskisalon kuitenkin olevan sen verran perillä omien huippujuoksujensa perusteella, vaikka aiemmin epäilinkin.

Mistä löytyisi se kipinä, jota tarvitaan mailereille ja kestävyysjuoksijoille, sama kipinä, mikä löytyi Samuli Purolan pikamatkoille. Valmentajiksi ei ilmeisesti ole tungosta, eikä varsinkaan sellaisten tulisieluisten, joita takavuosina oli. Olympiakullat ovat niistä parhaimpina esimerkkeinä. Keskisalolle toivon lisäksi ryhtiliikettä ja säpinää tekemisiinsä, eikä vain hyssyttelyä ja selittelyä, kuten päivä-pari sitten lehdestä sain lukea. Räväkkyyttä ja puhtia lisää!

Samaa on sanottava kaikkien lajien urheilijoille: Kun ei ole kestävyyttä, niin tulokset ovat hetkellisiä tähdenlentoja. Isommissa kisoissa, missä vaaditaan kuntoa selviytyä alku- ja välieristä finaaleihin, sellaista ei näytä löytyvän.
Onko suomalainen valmennus niin tietämätöntä, että kaikki lajit vaativat valtavan kestävyyspohjan, oli kyse sitten 100 metrin kisasta tai keihäänheitosta, missä vauhti taitaa olla lyhyimpiä, no ehkä korkeushyppy tai paremminkin kuulantyöntö. Ei pelkkä voima ole heittolajeissakaan ainut ominaisuus. Lihas- ja suorituskestävyys tulee pitkien ja rauhallisten lenkkien ja peruskunnon avulla.

Hanna-Maari Latvala toi tuonkin asian julki amerikkalaisesta valmennusopista. Ensin luodaan pohjaa, jotta jaksetaan harjoitella. Se on suomalaisilta valmentajilta täysin hukassa. Kyselevät vain, että miksi pitää juosta, kun laji on keihäänheitto tai kuulantyöntö!

No, valitut urheilijat tekevät parhaansa, riittää tulos sitten alkueriin tai finaaleihin. Keihäänheittäjät ovat vähissä, mutta jos Tero Pitkämäki onnistuu arvokilpailujen edellyttämällä tavalla ja kaikkien yllätykseksi voittaa kisan, niin silloin ei ollutkaan katastrofi. Saksalaiset ovat osoittaneet vahvaa tuloskuntoa, mutta arvokisat ovat yleensä aivan eri asia.

Mitä on keihäänheitossakin tehty väärin, kun kaaret vain lyhenevät, heittäjät loukkaantuvat herkästi. Kun mennään Nevalan ja Kinnusen aikaan, silloin heittäjillä oli tekemisen meininki. Nykyiset menevät heittelemään, entisajan mestarit menivät heittämään.
Juoksijat ovat nykyisin juoksentelijoita ja hyppääjät hyppelijöitä. Niillä termeillä on iso ero. Kolmiloikkaaja Simo Lipsanen on kuitenkin hieno yksittäinen esimerkki onnistuneesta valmennuksesta, enää metrin päässä maailmanennätyksestä ja poika on vasta 22-vuotias. Kunhan saa sen väliloikan pidemmäksi, niin silloin onkin maailman kärki lähes tavoitettu. Viimeinen loikka on joka tapauksessa samalla pidempi. Toivon Simolle menestystä, samoin kuin kävelyurheilijoillekin, ainuille kestävyyslajien edustajille. Ja siitäkin syystä, että edustavat nuoruusvuosieni Lappeenrannan Urheilu-Miehiä.

Yleisurheilu kaipaa kokonaisuudessaan kuitenkin todellista ryhtiliikettä, tuovat valitut urheilijat sitten menestystä tai ei. Parhaansa tekeminen ei riitä, pitää osata venyä. Lisää toistoja, lisää kestävyyttä, lisää kieltäytymisiä ylimääräisistä houkutuksista. Jos haluaa menestyä maailman tasolla, on osattava harjoitella. Kukahan pystyy opettamaan harjoittelemaan.

Luulisi niinkin yksinkertaiseen lajiin kuin juoksemiseen löytyvän huippuja, kun ei tarvitse muuta kuin juosta kovaa ja ratajuoksussa osattava kääntyä aina seuraavasta mutkasta vasemmalle kierrosmäärän myötä.
Harrastelijoita ja puuhastelijoita riittää pilvin pimein, mutta tekijöitä ei, kun on kaikenmaailman härpäkkeet kourassa ja kuulosuojaimet päässä. Jättäkää ne kuulosuojaimet pois päästä, ei se musiikki tee kenestäkään huippujuoksijaa, vaan valtava kestävyys, joka tulee vain juostujen kilometrien määrästä ja laadusta.

Yksi tärppi kaikille:
Tarjoan kahvit Kuopion torilla sille henkilölle, joka rikkoo ensimmäisenä miun Cooper-testin tulokseni valvotuissa olosuhteissa. Ennätys on Pajulahden urheiluopiston liikunnanohjaaja-koulutuksen pääsykokeista v. 1971: 3960 m ja murskaradalla. Tuolla tuloskunnolla olisi voitettu tämänvuotinen Suomen mestaruus, mutta v. 1971 se oli kaukana kärjestä. Juoksijoita riitti ja kutensanottu hyvin yksinkertaisella tavalla eli juoksemalla riittävästi ja erilaisella rytmityksellä. Pitkiä, pitkiä lenkkejä.
Aiempia Cooper-tuloksia en ota tarjouksessani huomioon, vaan seuraava tehty tulos tästä päivästä eteenpäin. Nostan hattua ja tarjoan kahvit ja onnittelen.
Miten kävi pääsykokeitten kanssa? En päässyt sinne, mutta sitten samana kesänä tulin valituksi ruotsinkieliseen Solvallan urheiluopistoon Espoon Nuuksiossa. Tuli ammatti ja kielitaito samalla. No, tuo on sivuseikka, mutta tulipahan mainittua ja sen vuoksi, ettei helpoin tie aina tuo parasta tulosta, vaan vaikeamman kautta. Keskikoulun ruotsin vitoseen tuli hyvä korotus.

Mitä tulee vielä tuohon kestävyysjuoksuun, niin takavuosikymmenten Suomen paras maratonari Paavo Pystynen on oiva esimerkki valmentajasta: Jalat paranevat juoksemalla. Toinen vahva harjoitus oli 20 x 400 m. Ei riitä, että jaksaa juosta 100m, pitää jaksaa juosta se riittävän monta kertaa ja vähän yli.

Kommentit

  • Ari Niemeläinen

    Mittään en nykyurheilusta tiijä enkä ymmärrä, mutta kun kenttiä ja urheilusuorituspaikkoja katselen, eihän siellä enää edes näy ketään. Rantapalloa, sählyä ja frisbeetä ja sitten äkkiä olusille, eikö se nykyään näin mene? Kentät heinittyvät ja urheilusalit ovat vallanneet kirpputorit sun muut huithapelit. Pienestä pitäen monipuolinen liikunta eikä ainaista ruudun tuijottamista. Veren maku suussa, sitä maisteltiin meikänkin treeneissä 60-luvulla. Läskisoosia, itse pyydettyä tuoretta haukea ja leivällä tönkkösuolattua muikkua, niillä urheilijanuorukaisia ennen tehtiin!

    • Hannu Musakka

      Niinpä, Ari. Niin se näyttää olevan, kun olen ohikulkiessani katsonut esimerkiksi Kaavin urheilukenttää, niin en ole siellä nähnyt vuosiin ketään ja kun kyse on kesästä ja vapaa-ajasta. Vielä muutama vuosikymmen sitten kentillä näkyi harjoittelevia urheilijoita. Nyt kun pitää olla lyhytpiikkiset, jotka lyövät sutia murskalla, niin eihän nuo nykyurheilijat osaa enää juostakaan niillä. Ja juoksu, kuten mainitsin, on sellaista töpöttelyä. Reilu ja voimakas eteenpäin vievä juoksutapa on hävinnyt, mutta kun se rasittaa, niin eihän sellaista voi tehdä ja kun juostessa saattaa tulla hiki. Sellaista näkyy tämänpäivän kestävyysjuoksijoitten tyyli olevan, valitettavasti. Sitten kun pitää olla vielä niin tieteellisesti suunnitellut ravinnot, levot, testit, varusteet ja ajattelevat housutkin, niin eihän tuonne nuppiin sijoittuville aivoille jää mitään tekemistä. Samalla tehdään karhunpalvelus itselle, kun aivotoimintahan säätelee ihmistä, eikä sähköiset ym. vempeleet. Juoksemaan vain, siitä se lähtee. Juoksemalla juoksukunto on syntynyt Hanneksesta ja Paavo Nurmesta alkaen, eikä sitä millään pysty korvaamaan. Juoksumatot on heitettävä nurkkaan ja raikkaaseen ulkoilmaan oli keli mikä hyvänsä. Sehän on vain vaatetus- ja asennekysymys, ei muuta. Pullapojat ovat pehmoja, ruisleivästä kaikki lähtee, eikä siihen tarvita kuulosuojaimia eikä digimittareita. Keho on paras mittari.

  • plokkariukki

    Se on näissä harrastuksissa, jota urheilunkin soisi olevan, tullut sellainen trendi, jotta jokasortin vempeleillä ja (vippaskonsteilla) pyritään (muka) maksimaaliseen suoritukseen. Minäkin käytin uistellessa vähän aikaa kännykän syvyyskäyriä muka apuna kalan saantiin, kalansaanti tyssäs siihen. Perämoottorinkin pudottaisin uistellessa kalojen ruoaksi; sekin, siis moottori on vain haitaksi, mutta kroppa ei kestä soutamista. Mutta että urheilevalla nuorisolla tiede muka apuna, katin kontit, sisu ja kova treeni ja monipuolisuus omaa kroppaa kuunnellen, siitä on terve urheilu tehty. Vaikka itsellä onkin paikat rikki, urheilunko takia, näin väitti isäukko jo 60-luvulla kun katsoi minun treenaamista.

    • Hannu Musakka

      Niin se on. Ei siihen kaikkia vempaimia tarvita, vain kovaa treeniä, tietenkin järki mukana. Joskus kun tuli juostua tien vasenta reunaa, niin se rasitti oikeaa jalkaa. Tien pinta kun oli kupera. Takaisin tullessa piti juosta vastoin liikennesääntöjä, jotta rasitus tasaantuisi. Paras tulos tulee yksinkertaisen selkeällä ja kovalla työllä. Näyttää sisu loppuvan, kun katsellaan mittaria ja se näyttää punaista. Silloinhan sitä pitäisi painaa ja kahta kauheammin. Pitää oppia kestämään kipua, mutta sitä ei nykyurheilijoista kaikki läheskään kestä. Siksipä huipulle kertyy yhä vähemmän ja vähemmän, kun se ei olekaan enää kivaa ja kun ei ehdi tapaamaan kavereita. Kun he muistaisivat, etteivät kaverit sitä kuntoa rakenna kenellekään, vaan se on todella tehtävä itse. Jostain on luovuttava, jos aikoo jotain saada enemmän. Niin se menee. Kiitos Plokkariukko viestistäsi. Silloin aikanaan oli perustervettä urheilua ja tuloksiakin syntyi. Nyt on kaikki mahdolliset näpöttimet ja piuhat, mutta missä on tulokset?

Kommentointi on suljettu.