Uskotko pukkiin?

Monet ottavat tämänkin asian aivan liian vakavasti. Jos lapsena tarjotaan tällaista tietoa, että joulupukki asuu Korvatunturilla ja että hänellä on apureinaan tonttuja, jotka sitten käyvät kurkistelemassa ikkunoista ennakkoon.

Tuossahan ei ole mitään pahaa. Elämäkin on yhtä satua. Käydään teattereissa, katsotaan elokuvia, nykyisiltä näpöttimiltä lisää. Tiedetään kaiken olevan satua, jolla on mukava värittää arkista elämää. Ei siis mitään pahaa. Kaikki perustuu vaan siihen, että ihmiset muistaisivat toinen toisiaan vaikkapa vain jouluna, jolloin myös raamatun sanaan keskitytään.

Kaikki voi ottaa aivan todesta, eikä siinäkään häviä mitään, kunhan vain osaa asettaa asiat oikeisiin raameihin.
Meilläkin aikanaan tehtiin niin, että kukin vuorollaan oli joulupukkina. Jokainen toimi omalla tavallaan ja heitti omaa herjaansa. Kaikilla oli hauskaa. Joulupukin avulla moni vaikea ja hankala elämäntilanne voidaan saada hallintaan.
Muistan kun aikanaan kävin joulupukkina elämää kaltoinkohdelleitten miesten luona Juuassa. Aivan eri tavoin käyttäytyivät, kertoivat omaa elämäänsä, lapsuuttaan ja jos vaikka mitä joulupukille. Varmasti tiesivät kaiken olevan osa näytelmää, mutta se miehiltä unohtui, kun pukin hahmossa ilmestyin paikalle.
Ja kun pukki kyseli ja varsinkin kuunteli, se tuntui olevan todella tärkeää.

Ihmisillä ei taida olla liiaksi sellaisia ystäviä tai tuttuja, joilla on aikaa kuunnella. Monella on kiire paukuttaa kaikki omat ja hienot asiat, menestykset ym., vaikka onkin ensin kysynyt toiselta, mitä hänelle kuuluu. Ei jäädä kuuntelemaan, ei olla kiinnostuneita, on vain kiire heti tuoda omat asiat esille. Ja tärkein jää kuulematta, se, mitä vastapuoli olisi halunnut kertoa ja kun sitä vartavasten kysyikin.

Yhtälailla joulupukkiin uskominen on aivan sama juttu. Katsotaanhan näytelmiäkin, telkkarin sarjaohjelmia ym. sillä mielellä, että näyttelijä on se sama arkena ja telkkarissakin. Kuinka moni näyttelijä onkaan ollut Kotikadun tms. se tuttu henkilö vaikka vain arkisissa toimissaan kauppareissulla ja vaikka missä. Ja kyseessä on vain rooli.

Aivan samanlainen rooli on joulupukilla, hyväntahdon lähettiläällä ja hyvänmielen luojalla. Jo pelkkä läsnäolo saa tilaisuudesta kuin tilaisuudesta aivan eri näköisen. Eikä siinäkään ole mitään pahaa, jos lapset pieninä uskovat tällaiseen mukavaan satuhahmoon. Heille joskus valkenee se syy, miksi hänen annettiin uskoa sen olevan täyttä totta. Se vain kuuluu asiaan, tiettyyn ikään. Saada lapset ajattelemaan hyvien ja pahojen tekojen vaikutuksia jouluna saataviin lahjoihin.

Lahjojen määräkään ei sinällään tee pukista sen uskottavampaa. Tärkeintä on hyvä tunnelma ja hyvät tavoitteet kasvattaa lasta ymmärtämään elämän perusasioita. Kiltteys sinällään on tietenkin hyvä arvo, vaikkei liian kilttikään kuulemma kannata olla. Pitää olla myös omaa tahtoa, kunhan se ei ole ristiriidassa perheharmonian kanssa. Pahasta teosta on aina seuraamuksensa, hyvää ei aina edes huomata, kun sitä pidetään itsestäänselvyytenä.

Pukki on siis ihan hyvä juttu, kun sen ymmärtää. Eikä vanhempana tai iäkkäämpänäkään siitä ole minkäänlaista vahinkoa eikä harmia. On tosin myönnettävä, että kaikki pukki-hahmoiset eivät muista sitä, ettei alkoholi sovi pukille. Haiskahduskin on liikaa. Pukeille on siis turha tarjota paukkuja, vaikka isä tai joku sitä haluaisikin tehdä. Pidetään se erossa joulusta kokonaan, niin paljon rauhallisempaa on.

Joulupukki on siis kaikkien ystävä, pidetään se sellaisena, niin kaikilla on hyvä olla!

Kommentit

  • Kaunis

    Hei, Merry Christmas! Rakastan seksiä. Minun yhteyshenkilöni täällä room.info Hauskaa tiedossa!

Kommentointi on suljettu.