Vääriä vai oikeita huomioita?

Maailmassa tapahtuu kaiken aikaa mitä merkillisimpiä asioita. On kyse sitten Kuopion torista tai Pohjois-Koresta tai siltä väliltä, kauempaakin.

Henkilöt, jotka haluavat tulla esille “kovina kundeina”, laukovat esille mitä merkillisimpiä väitteitä ja asioita, vaikkeivät ole juurikaan edes syventyneet varsinaiseen asiaan.

Otanpa esimerkiksi tuon Kim-unin tuolta kaukaa kaukoidästä. Mennäänpä vähän kurkistelemaan hänen elämänhistoriaansa. Isä, joka oli diktaattori, opetti pojalleen elämäntehtävänsä johtaa ideologialla valtakuntaa, joka oli jäänyt itsekseen kamppailemaan suurta maailmaa vastaan. Sulkenut rajansa, laittoi kansalaisille laput silmille ja hillittömät uhkakuvat tulevaisuudesta ja siitä, mitä seuraa, jos siltä tieltä poikkeaa.

Poika otti opikseen, vaikka kävikin haistelemassa suurilla rahoilla Euroopassa maailmanmenoa. Jotain varmaan tarttui takkiin siltä reissulta, mutta sitten sattui isä-Kim potkaisemaan tyhjää ja yhtäkkiä poika olikin johtamassa monikymmenmiljoonaista kansakuntaa. Epävarmana.

Epävarmuutensa peitti samaan pullisteluun, joka isällään oli ollut ja arveli sen johtavat parempaan lopputulokseen. Ikää on tullut kaiken aikaa lisää, kommentteja ja kannanottoja oman maan ulkopuolelta vaikka millaisia ydinaseista ja -sodasta alkaen.

Mutta sitten: Yhtäkkiä tapahtui “herääminen”: Talviolympialaiset naapuri- etelä-Koreassa, sitten hajosi vuori ydinkokeen seurauksena, Kiina isällisesti varoitti poikaa. On tulossa Donald “Duck” Amerikoista käymään. Poika tunsikin olonsa ykskaks honteloksi.

On voinut käydä niinkin, että kun oma isä oli jo siirtynyt mananmajoille tai ideologiseen paratiisiinsa, eikä muitakaan iäkkäitä lähiomaisia ole, että etsiikin isähahmoaan: Yksi piirre Etelä-Korean johtajalta, toinen Kiinasta, kolmas Donaldilta ja tuskinpa Putinkaan jää ajatuksista pois. Jospa hän ikääntyessään alkaakin tulla järkiinsä ja huomaakin, että yksin ei kannatakaan pullistella koko maailmaa vastaan.

Ikä tuo yleensä järkeä ja kun kukaan yksin ei lopulta ole juuri mitään, niin … mistäpä tuon tiennee. Toivottavasti ennusteeni pitää paikkansa ja että kun toiset ottavat vakavasti Pohjois-Korean ja pojan johtajana, niin tasavertaisuus-tunne saa ihmeitä aikaan. Voihan siellä olla takana myös huoli, että mitenkähän omalle kansalle käy. On tainnut Euroopan opit kuitenkin pulpahtaa pintaan, kun sotimalla saattaa henki mennä niin kansalta kuin itseltäänkin ja jos tavarantoimitukset Kiinastakin harvenevat.

Luotan yhä inhimillisyyteen ja että nykyiset merkit pitävätkin paikkansa. Ei tuollainen käytösmuutos voi olla ihan hetken huumaa, vaikka nk. asiantuntijat sellaista veikkaavatkin. Se, mitä on joskus tapahtunut, se on historiaa. Tätä hetkeä ja poika Kimin valtakautta ei ole koskaan eletty.

Entäs tämä toinen juttu!

Hjallis pullistelee lähes samalla tavalla. Kultalusikkasuussa syntyneenä ei oikein taida ymmärtää sitä, että kaikki se, mitä Suomessa on tehty valtakunnan hyväksi, että olisi vastoin kansalaisia ja että VAIN HÄN VOI TEHDÄ asiat paremmin ja parempaan suuntaan.

Hän vain unohtaa sen, ettei yksi voi koskaan olla yksin oikeassa ja kaikki muut väärässä. Jos hän mielessään edelleen purjehtii maailman meriä, niin siellä sen yksinoikeassaolemisen ymmärtää. Kukaan ei voi sinne antaa määräyksiä.
Mutta että täällä rauhanomaisessa Suomessa, missä ihmisten hyvinvointi on aivan eri mallilla kuin 1940 – luvun Suomessa ja miten sotien jälkeen yhteiskuntaa rakennettiin, palvelut kehitettiin. Tulivat lapsilisät, äitiysavustuspakkaukset, ikälisät, syrjäseutulisät. Palkat paranivat, syntyivät ammattiyhdistysliikkeet. Tiet paranivat, liikenne lisääntyi. Lelukauppojakin tuli ja Ikea.

On täällä Suomessa osattu päättää asioista ennenkin. Olkoonpa vaikka vienytkin aikaa, mutta siitä huolimatta koko elämä on aivan eri tasolla.

Väitänkin, että Hjallis Harkimo – kultalusikkapoika ja kultapossukerhon jäsen – kuvittelee olevansa Pohjois-Korean Kim-un, joka yksin, vain yksin pystyy olemaan oikeassa.

Suomalainen puolue- ja päätöksentekojärjestelmä on laadukas ja tasapuolinen.

Nyt kun uusi sote – ja maakuntamalli on tulossa, niin Hjallis KUVITTELEE, miten kaikki voi mennä, mutta se on hänen omaa kuvitelmaansa. Kenties on siellä maailmanmerillä kultalusikkasuussa ja kuvittelee olevansa maailman kaikkivaltias.

Sanonpa vain: Sellaista, mitä ei ole, ei voi arvostella huonoksi. Sellainen, mikä on, voidaan korjata ja parantaa. Huonot tai epäkelvot toiminnot pystytään korjaamaan. Mitään ei ole vielä olemassa. Mutta sote – ja maakuntamalli tulevat, eikä siinä asiassa yhdenmiehen teatteri saa aikaan kuin saman, minkä kunniapuheenjohtaja toisessa puolueessa.

Nämä kaksi, Paavo ja “Elvis”, melkeinpä kuin sarjakuvahahmot eli Paavo ja Harry “Hjallis” ovat joutuneet mielestään omien puolueittensa kaatopaikalle ajatuksin: Miksi kukaan ei ymmärrä minua, miksi eivät tajua, että parempaa ministeriä saa hakea, eikä mistään löydy. Olisivat antaneet MINUN päättää ja suunnitella koko Suomen asiat, niin ne menisivät varmasti parempaan suuntaan … (ja siitä vielä saisi ihan kunnollisen korvauksen omalle tilille).

Haluan uskoa ihmisistä hyvää, mutta tämä jälkimmäinen variaatio Paavon ja etenkin Hjalliksen, on tuhoontuomittu yritys.
En väitä, etteikö sote- ja maakuntamallissa ole korjattavaa, mutta vasta sitten, kun ne ovat toiminnassa. Ennen ei kukaan voi väittää toisin. Tai tietenkin voi, muttei se voi perustua tosiasioihin. Vain kuvitelmiin ja sadunhohteisiin uniin kultapossukerhon kesäretkellä kultalusikka suussa. Ei muuta.

Jätä kommentti

*