Vaikea yhtälö

Elämä on täyttä matematiikkaa, kaavamaisuutta, vaikeita yhtälöitä eli asioita, joihin luulisi olevan yksinkertaisiakin vastauksia, mutta jostain kumman syystä ratkaisujen hakeminen on vaikeaa.

Eikä yksinkertaisiin tilanteisiin tai asioihin tarvita edes laskutaitoa korkeammasta matematiikasta puhumattakaan.

Otanpa esimerkiksi sen, kun kaupoista ostetaan paperisissa tai muovisissa kääreissä olevia makeita tai suolaisia syömisiä, energia- ja muuta juomaa peltipurkeissa jne.
Ei luulisi olevan kovinkaan vaikeaa kantaa niitä tyhjiksi juotuja tai syötyjä mukanaan, mutta kun ei niin ei. Energiajuomatölkkien viskelyyn törmäsin aivan äsken ikkunasta vilkaistessani. Huomasin, kuinka nopeaa oli sen juoman teho: viimeiset huikat suuhun ja purkki rehvakkaasti pitkin pientareita. Hädintuskin oli juoma alkanut vaikuttaa, kun jo viimeiset voimanrippeet olivat nuoresta varresta hävinneet. Energiajuoma antaa näköjään myös varmuutta, kun rehvakkaasti nakkasi purkin menemään. Kolmehan heitä oli, joten juojan piti näyttää, kuinka hän vähät välittää mistään. Kädenliike sen kertoi ja itsevarma askellus. Ei tainnut, eikä taida olla siinäkään yhtälössä laskutoimitus kohdallaan.

Samoin näkyy olevan karkkien ja muitten käärepapereitten viskely pitkin tienvarsia. Pahimmat paikat ovat kauppojen edustoilla olevien roskisten vieressä, kun voimat eivät riitä saattaa tai laittaa tähteitä astiaan, vaan jos siihen viereen putoaa, niin selkä on liian jäykkä taipumaan. Kovin on heikkokuntoista nykyinen nuoriso, vaikkei kaikki ole heidän syytään. Näkyy sama välinpitämättömyys olevan monen täysi-ikäisenkin tapa.

Jos tuon ynnäisi, niin miltä näyttää heillä kotona. Toimiiko yhtälö niin, että äiti tulee perästä ja korjaa, kun se tuo meidän poika on vähän tuollainen vilkas.

Toiseen vaikeaan yhtälöön olen törmännyt mm. keskusteluissa ihmisten kanssa milloin missäkin. Jotkut tarvitsevat kotipalvelun apua terveystilanteensa johdosta. Ihan hyvä niin. Muuan kaustislainen iäkäs tuttavani on puhtauden perikuva. Silloin kun hänellä voimat riittivät, niin joka aamu lakaisi ulkoportaat, ettei postilaatikolla käynnin yhteydessä kerry suotta lunta sisään.

Nyt kun hän on tarvinnut apua, niin ensimmäisenä pisti silmään lumisilla kengillä sisääntulevan ”apukeittäjän” käytös. Siitä tietenkin oli maininnut ja sai vastaukseksi: ”Kun se rappujen lakaisu ei kuulu tehtäviin, vain tämä ruoan laitto!”

Niinpä. Mitenhän lie täällä Kaavilla vai onko se työsopimuksissa kielletty, ettei kahdelta rapulta saa missään tapauksessa pyyhkäistä portaan vieressä olevalla harjalla lumia pois. Mielestäni kuuluu sydämensivistykseen sipaista raput puhtaiksi, ei siihen työsopimuksia tarvita. Se sama sekuntimäärä menee tömistellessä kenkiään lumesta puhtaiksi siinä lumisella rapulla kuin jos harjalla sipaisisi sekä rapun että kengät.

Kaustisen tapauksessa asia oli saatu ratkaistuksi, kun kotipalvelun yksi työntekijöistä oli vain yksinkertaisesti sisäänmennessään pyyhkäissyt raput. Ei siitä ollut mitään seurannut sanktioita. Oli sen verran fiksu ja viisas naisihminen, että oli kellosta katsonut aikaa ja todennut, että nopeammin oli sisään selvinnyt kuin lumessa kopistellessaan.

Vaikea yhtälö taitaa olla kaikkialla. Mikä kuuluu töihin ja mikä ei. Mitenkähän se on kotona näillä apulaisilla?

Onko kyseessä ne kotityöt lapsuudesta, joista on maksettu ja se on sitten jäänyt aikuisiällä päälle. Tätä epäilen.

Senpä vuoksi kotitöihin kuuluu aivan luonnostaan pihan ja portaitten puhdistus lumesta, sattui siihen kuka tahansa perheen jäsen. Eikä se kuluta ketään, vaikka kylään mennessään sipaisee hyväntahtoisuuttaan portaat puhtaiksi.

En ymmärrä tuollaista, että kotitöistä pitää maksaa kenellekään. Lapsuudessa opitut tavat ovat hyödyksi aina. Oman asuinympäristön puhtaanapito edesauttaa terveyttä ja työpaikoillakin tällaiset henkilöt ovat joustavia muuntumaan tilanteen mukaan. Varmimmin säilyttävät työpaikkansa kuin sellaiset, jotka odottavat, että joku tulee perästä ja siivoaa heidän jälkensä. Mitenkähän on nenän niistäminen? Ja ihan omin käsin.

Vaikeita yhtälöitä ei olekaan. Kaikkeen löytyy jokin ratkaisu aina. Epäkelpo suoritus on se, ettei osaa jälkiään hoitaa, mutta sellaiset työntekijät joutavatkin armotta kortistojen jatkeiksi. Parasta olisi opetella elämään ympäristön kanssa siten, ettei aiheuta turhaa sanomista ja että sopu säilyy.

Se on ratkaisu kaikkiin elämisen yhtälöihin. Miun mielestäni.

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Laitoin peukun jo aiemmin

    – kielikuvat elävöittävät tekstiä havainnollistaen hyvin usein (metafora tai jotain)
    – tämä yhtälö-sana tuli muotiin jo nuoruudessani juuri kielikuvana; moni asia on yllättävän hyvin myös matemaattinen – esimerkiksi shakkipeli

    + maalla kasvaneella on erilainen työnkuva kuin työelämässä; isäntäväki on vastuussa kaikesta ja tekee kaikkea – kuten kotona asuva tuttavasi vastaa kodistaan
    + töissä meillä on eri ammatteja, maalari, puutarhuri, opettaja, solisti, kitaristi, pappi, lukkari jne. Työ muotoutuu ammattialoittain, minkä jo nuorena havaitsin. Esimerkiksi siivoustyö(palkka) mitoitetaan aikaan ja pisteytettyihin tehtäviin liittyvästi – jos tekee muuta kuin mistä saa palkan, saa vähemmän palkkaa … näin luulen tuossa esimerkissäsi olleen

    Säästöjen aikakaudella tämä liukuhihnan malli on alkanut kyllä sulaa – työkuorma on kasvanut ja palkka suhteessa pienentynyt. – asiakastyytyväisyys toisaalta tuo lisää asiakkaita, tai pitää ne entiset

    • Hannu Musakka

      Niin se on, jos kaiken ottaa työnä, niin käy, kuten niin monasti ainakin ja kuten tuossa esimerkissäni kerroin. Jos jalkojaan ei osaa pyyhkiä ja lumia kopistella ulkorapulla, kun on vaara, että tekee jotain sellaista, mistä ei saa palkkaa, niin mitä sellaisen ihmisen päässä todella liikkuu. Eihän se ole työtä, jos jälkensä siivoaa tai lumet rapulta. Eikös se kotipalvelun ihminen käy juuri auttamassa vanhusta, olkoonpa, että menee ruokaa laittamaan. Ei sisään voi lontustella lumisine kenkineen. Ilmeisesti ei ole oppineet sitä muuallakaan, kotonaankaan. Eihän mikään olematon asia vie aikaa, kun se aika kuluu kuitenkin, katsoi sivusta tai nosti sen tavaran lattialta, mikä sinne oli pudonnut. Samantien, ei muuta. Eikö niin Eino Jii? ;)

  • Eino J. (maallikkona)

    Iloisia olemme kun olet saanut asiat luistamaan – kertomuksistasi ilmenee että osaat valita oikeat sanat ja selittää asioiden pulmakohdat

    – eräiden tuttavieni luona kävi kotipalvelua vanhuksella siivoamassa ja toisilla muistaakseni heistä huolehdittiin laajemmin. Siitä taidettiin maksaa jonkin hinnaston mukaisesti. Eräin paikoin ruoka tilataan päiväannoksina.

    – jokaisen talollisen on huolehdittava kiinteistönsä hoidosta, tilattava se, laitettava ukko / eukko asialle, tai sitten ostettava työ ulkopuoliselta. Tekeekö kunta kotipalvelussa näitä töitä, en ole tietoinen. Myös omat lapset usein näin tekevät. Omakotitalossa asuminen on lehtijutun mukaan monelle vanhalle ihmiselle kallista.

    – Samaa mieltä tuosta puhtaudesta; kävin lähettinä työni vuoksi päivittäin lukuisissa kodeissa, eli toimitin asiakkaan ostokset kotiin. Asiakaspalvelussa tuli huolehtia automaattisesti jalkineistaan, että ovat puhtaat ja on siivosti ihmisten kotona. Valkoiset matot ja sun muut piti kiertää tai jättää tavarat asiakkaan luvalla kohteliaasti jo eteisessä. Hyvin se aina meni!

Kommentointi on suljettu.