Uutisia leimaa näinä aikoina pakolaisvirrat, kuka milläkin perusteella hakee uutta mahdollisuutta elämäänsä. Seikkailijoita mahtuu myös mukaan ja helpompaa ja laadukkaampaa elämää jne. Asia on sinällään ymmärrettävä, sillä niinhän joutuivat tekemään aikanaan karjalaisetkin sodan jaloista, tosin omassa maassaan. Seikkailijoita ei kylläkään silloin ollut, kaikki kantoivat oman kortensa kekoon.

Sellaisia pahoja ylilyöntejä ei tapahtunut ainakaan julkisuuteen saakka kuin mitä nyt Suomessa esiintyy eli raiskauksia ja muita väärinkäytöksiä. Entiseen aikaan taloissa tapahtui, mutta ne tilanteet eivät tulleet tietoon, rahalla hoidettiin, kuten vanhat elokuvat asian ilmaisevat. Tottako vai tarua?

Tämänpäiväisistä ei aina voida syyttää yksinomaan muualta tulleita. Vastaavia on tapahtunut kaiken aikaa täälläkin Suomessa, sivistysvaltiossa.

Tästä tulee mieleeni juttu takavuosilta, jolloin ”Kiteen kirkasta” valmistettiin metsän kätköissä, kotioloissa, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Oli joskus joku ”laitos valtion suojeluksessakin” Etelä-Karjalassa. Vanha myllynpohja, mistä jäähdytysvesi virtasi joessa. Kiinnijäämisestä ei tainnut olla huolta, kun tehdas sijaitsi aivan valtakunnan itärajan läheisyydessä taukotuvan liepeillä. No, se oli silloin joskus, siellä jossakin.

Useimmiten kiinnijäädessään tehtailijat menettivät vehkeensä valtiolle.
Muuan oikeuskäynti sai huvittavan piirteen, kun tuomari luki keittäjälle tuomiota ja että joutuu luovuttamaan kotinsa vintiltä löytyneet tehtaansa keittovehkeet valtiolle sanoen: ”Teiltä on löydetty kotoanne pelit sun vehkeet”. Varsinaista valmistusta ei virkavalta ollut nähnyt. Lopuksi tuomari kysyi tuomitulta, onko tällä mitään sanottavaa asiaan. Tuomari meni hiljaiseksi, kun tuomittu sanoi: ”Herra tuomari, teidätkin voitaisiin tuomita väkisinmakaamisesta, kun teilläkin on pelit sun vehkeet”.
Tarina ei kerro, miten juttu jatkui.

Nyt kun monet rikoksiin syyllistyneet ovat menettäneet välineita autoista lähtien valtiolle, niin mitenkähän nuo henkilöt, jotka siveysrikoksiin ja lähinnä raiskauksiin syyllistyvät. Voisiko heilta leikata tekovälineet valtiolle uusien tilanteitten estämiseksi. Entäpä sitten, kun tuomionsa on kärsinyt, parsittaisiinko vehkeet takaisin?!

Tuossa tullaan sitten seuraavaan tilanteeseen, että jos jossain ”älykkäässä” rikoksessa otettaisiin aivot valtiolle, olisko kierre valmis? Mitä niillä kaikilla tehtäisiin, kun säästötoimen uhkaavat jo muutoinkin yliopistojen tutkimustoimintaa.

Kieltäytymälläkään ei naiset kaikkineen pysty estämään raiskausta, kun tilanteisiin liittyy väkivaltaa.
Ei voi tehdä, kuten aikanaan Lapin perukoilta lääkäriin tullut iäkäs ja lapseton naisihminen, jolla esiintyi vaivoja ja kun vanha miespuolinen kunnanlääkäri sitten pyysi sen verran riisuutumaan, niin lappalaiseukko siihen tokaisi: ”En näytä, en ole näyttänyt Matillekkaan!” Tilanne kuivui kokoon ja asia piti hoitaa muulla tavoin. Nauruksihan se tilanne oli sitten kääntynyt lopulta.

Tämän päivän asiat ovat todella vakavastiotettavia, joista on seurattava sellaiset tuomiot, että tekijät todella tajuavat tekojensa seuraukset. Eikä tämä koske pelkästään henkilöön kohdistuvia, vaan kaikkea muutakin rikollista toimintaa.