Välillä kuplettien maailmaan

Eino Kettusen tunnetuimmista hieman

Viimeiset 21 vuotta olen saanut tehdä tuttavuutta Eino Kettusen (1894-1964) – juukalaisen kuplettimestarin kanssa. Vaikka hän on edesmennyt, niin hänen laulunsa elävät. Nimi useimmiten ei sano monelle mitään, mutta kun tuodaan esille kappaleet “Villiruusu, Joensuun Elli tai Ievan polokka”, niin silloin silmät kirkastuvat.

“Villiruusu” määritelläänkin kevyen musiikin historiassa ENSIMMÄISEKSI SUOMALAISEKSI MENESTYSISKELMÄKSI. Aika paljon sanottu, mutta kun Villiruusu levytettiin jo v. 1929 ja sen teki ooopperalaulaja Ture Ara, niin siinä oli kylliksi pohjaa lähteä lentoon. Tähän päivään mennessä kappale on levytetty kaikkineen lähes 40 kertaa. Laulun pohjana on sävel “Inarinjärvi”.

“Joensuun Elli” on sitävastoin paljon nuorempi, sillä se levytettiin v. 1950. Jorma Ikävalko oli säveltäjä ja ensilevyttäjä. Kappale on yleisimmin liitetty Joensuun kaupunkiin, mutta tarkkaan ottaen Joensuu tarkoittaakin Juuan kirkonkylällä olevaa Juuan- ja Vepsänjoen suistoa eli joen suuta, “missä uitiin ja leikittiin aen”, kuten laulussa kerrotaan. Tuon joen suun rantatörmällä sijaitsi nimittäin Eino Kettusen isän suutarinverstas ja siinä äärellä leikkiminen ja kisaileminen tapahtui.

Kuka sitten oli Elli? Siitä on kättä väännetty ja tupakkia poltettu, selkeää vastausta ei kukaan ole pystynyt antamaan. Lieneekin kirjailijan vapaus taustalla, sillä käsinkirjoitetuissa sanoissa esiintyy “Selma”. Ilmeisesti sittemmin levy-yhtiön edustajien mielestä viimemainittu nimi ei oikein tuntunut iskevältä ja sen myötä “Elli istutettiin Selman paikalle”.

Eino Kettunen kirjoitti satoja kappaleita, osan sävelsi itse, suurimman osan toiset. Iso osa jäi elämään, kuten esimerkiksi “Ievan polokka”, joka onkin eniten ja laajimmalle levinnyt Kettusen sanoitus. Kappale tunnettiin aiemmin “Savitaipaleen polkkana” ja lähtöisin määritellään Pietarin hovia. Ennen Kettusen tekstiä soittokappale oli varsin tuntematon. Aikojen saatossa Kettusen kirjoittamien sanojen myötä kappale opittiin tuntemaan. Loituma- yhtyeen myötä siitä on tehty myös nykyaikaisiin tiedonlevityslaitteisiin omat sovituksensa, yhtä lailla Japanissa on tehty animaatio ja onkin levinnyt ympäri maailmaa. Takavuosina Moskovassa pidetyissä jääkiekon MM-kisoissa taukomusiikkina yhtäkkiä pärähtikin Ievan polokka soimaan. Miellyttävä yllätys.

Jonkin verran Kettunen teki laulujen tekstejä tilauksesta tai taloudellisista syistä toisille luopuen samalla omista oikeuksistaan. Kenties saatu korvaus auttoi pahimman ylitse.

Tähän viimemainittuun kastiin kuuluukin mielestäni “Savonmuan Hilima”, joka kirjojen perusteella on Esa Pakarisen teksti. “Kettuselta ostettu” – ajatus tulee väkisinkin mieleeni, kun Pakarinen on säveltänyt myöhemmin Kettusen tekstin “Hilima männöö vihille”. Savonmuan Hilimahan osoittautui aikanaan “hivenen epäluotettavaksi”, kun lupasi “huomenna tulla isonkoevun alle”, muttei koskaan sellaista päivää tullutkaan. Tai sitten junassa tutuksi tullut mieshenkilö ei ollut alunperinkään Hiliman mieleen ja parhaiten pääsi eroon hänestä luvatessaan tulla “huomenillalla”, kun ei kalenterissa ole sellaista päivää edelleenkään merkittynä. Viikonpäivillä kun ovat aina olleet omat nimensä.

Lauluista arvonimiin

Oli miten oli, niin Eino Kettusen kupletit saivat aikaan myös sellaisen ilmiön, että Juuassa alettiin vuosittain nimetä ansioituneita naishenkilöitä Juuan Elli – nimellä. Heitä on kertynytkin jo kymmeniä. Ja kaikki sai alkunsa oman kylän pojan kappaleesta “Joensuun Elli”.

Kun Kettunen kiersi Suomea ristiinrastiin, niin aikanaan sai alkunsa kappale “Sysmän Linda”. Se on tekijänsä oma sävellys vuodelta 1951 ja ensimmäisenä levyttäjänä mainitaan Veikko Sato. Tämä laulu sai myös siivet alleen, sillä Sysmässä on vuosikymmeniä valittu kesäisin “Sysmän Linda”. Kenties laulun historia onkin todellinen, samoin kuin Ellissäkin.

Mennäkseni vielä “Savonmuan Hiliman” historiaan, niin se on Esa Pakarisen nimiin merkitty ja ensilevytys suoritettu v. 1937. Sensijaan Kettusen kirjoittaman viisun “Hilima männöö vihille” Esa Pakarinen on säveltänyt ja levyttänyt “vasta” v.1963. Jotenkin tuntuu siltä, että “Savonmuan Hilima” olisikin Kettusen varhaisempaa tuotantoa, jonka hän on antanut kaikin oikeuksin Pakariselle ja sitten myöhemmin tehnyt siihen jatko-osan naimisiinmenosta. Kukapa sen tietää?! Joka tapauksessa Kuopiossa vuosittani myönnetään Hilima – arvonimi naishenkilöille luonnollisesti.

Nämä kolme kuplettilaulua tuntuisi hyvin liittyvän saman henkilön tekemiksi, koska Eino Kettunen on sanoittanut myös Esa Pakarisen säveltämän ja levyttämän laulun “Kuopion torilla”.
Ievan osalle ei ole “vielä” tullut arvonantoa missään, vai miten lienee?

Joka tapauksessa Eino Kettunen on aikanaan ollut hyvin kysytty ja arvostettu tekstien kirjoittaja. Levyarkistosta löytyy nimittäin hänen teoksilleen yli 50 eri levyttäjää, maineikkaimpina kotimaisista Olavi Virta, Kipparikvartetti, Matti Salminen, Taru Valjakka ym. sekä kansainvälisistä levyttäjistä kitaristi Francis Goya ja Deltä Rhytm Boys ja silloin oli kyseessä “Villiruusu”.

On ilo esittää “kettusia” myös Kaustisen jokakesäisillä kansanmusiikkifestivaaleilla, tulevana kesänä on 20. kerta ja aina tuntuvat kelpoovan. Alkujaan esitettiin edesmenneen Kauko Ratilaisen aikaansaaman “Kuplettiköörin” nimissä ja sen jälkeen olen laulanut yksittäisenä kupletöörinä.
Mikäpäs siinä, pittää männä, kun kerran halluuvat. Sillähän siitä piästään.

Jätä kommentti

*