Välirauha ja koronapandemia

Äkkipäätään noilla ei ole mitään yhteyttä, mutta kun vanhaan asiaan paneutuu, niin yllättäen huomaakin yhtäläisyyksiä.
Luin viimeksi, äsken lopetin, Väinö Tannerin kirjan “Suomen tie rauhaan 1943-44”. Löysin kirjan joitakin vuosia sitten muuan kirjaston poistohyllystä. Kirja on 3.painos vuodelta 1952. Ensimmäinen painos lienee julkaistu tapahtumien jälkeen.

Kuten yleisesti tiedetään, Suomen niskaanhan se sotasyyllisyys Talvisodan ja nk. jatkosodan osalta kääntyivät. Suuri ja mahtava naapuri syytti kaikesta mahdollisesta pientä Suomea, kuinkas muuten. Ei kuulema ollut mitenkään heidän vikansa. No, jääköön tämä asia tähän.
Sotatilanne oli kestänyt jo kestävyyden ja sietokyvyn äärirajoille. Oli vain yksinkertaisesti tultu siihen tulokseen, että se on saatava loppumaan, jotta itsenäisyys edes säilyisi.
Siitäpä sitten kehkeytyikin tilanne, jota johti naapurin Molotov ja järjestelmä. Suomelle annettiin ehtoja, pakotettiin hyväksymään tai muuten …! Mikä se vaihtoehto olisi ollut: Vastapuoli olisi massiivisella voimallaan valloittanut koko Suomen ja sitä ei silloinen hallitus halunnut. Eikä haluta nytkään antautua koronavirukselle!
Tässä tilanteessa oli siis näkyvä syyttäjä, ei kuten koronapandemiassa, jossa ei ole näkyvillä henkilöä, vaan virus. Olematon kooltaan, mutta paha luonteeltaan.
Suomen hallitus sai päälleen kuraa, arvostelua ja syytöksiä. Eikä riittänyt pelkästään suomalaiset toisinajattelijat, vaan ulkomainen lehdistökin oli niskassa. Silloisen Neuvostoliiton yhteistyökumppanit olivat Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen kuningaskunnan sekä toiselta puolen Suomen välillä. Yhdysvallat ja yhtälailla Ruotsikin olivat sanomassa sopimuksiaan irti. Suomi oli siis yksin.

Kas kun nyt tässä koronapandemiassa samat maat näyttävät olevan “pääosissa” myös. Suomen hallitus on ottanut tiukan linjan ja on sitoutunut noudattamaan antamiaan ohjeita ja saamiaan kansainvälisiä ohjeita. Niin se oli silloin sodan päättymiseen tähtäävissä rauhanneuvotteluissakin. Vaikka kuinka tuntui pahalta, niin vaihtoehtoja ei ollut.

Tannerin kirjan lopussa on julkaistu VÄLIRAUHA-SOPIMUS, toiselta puolen Sosialististen Neuvostotasavaltain liiton ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan sekä toiselta puolen Suomen välillä.
Sopimuksessa on näkyvissä 23. Artiklaa ja valtaosa, 13, alkaa sanoilla: Suomi sitoutuu …!

Nyt tämän koronapandemian osalta on samanlainen tilanne paitsi että ne maat, jotka eivät ole kunnolla sitoutuneet kansalaisten terveyden suojelemiseen, kärsivät eniten.

Vaikka nyt tuntuu pahalta, niin vaihtoehtoja ei vaan ole. Vaikka nämä kaksi asiaa eivät suoraan ole keskenään kompuksessa, niin sama nimittäjä on kuitenkin: Suomellakin on vihollinen, nyt vaan näkymätön. Aivan sama vihollinen kaikilla ympäri maapalloa.

Jos vielä löydätte tuon kirjan, mainitsen vielä tässä: Väinö Tanner: Suomen tie rauhaan 1943-44 WSOY 1952, niin suosittelen lukemaan. Se helpottaa samalla tämän koronapandemiaa hoitavan Suomen tasavallan hallituksen työtä kansakuntamme parhaaksi.

Tuo tilanne liki 80 vuotta sitten jatkui siitä, mihin talvisodassa jäi. Se vihollinen vain veti henkeä ja tuli sitten niin massiivisella voimalla, ettei muuta vaihtoehtoa jäänyt kuin ehdottaa rauhantekoa sitoutumisella.
Nyt näkyvät maailman johtavimmat terveystietäjät ennustavan vielä massiivisempaa koronahyökkäystä ja esittävät massiivista varustautumista näkymätöntä hyökkääjää vastaan.

Rakastetaan Suomea ja suomalaista yhteiskuntaa niin paljon, että tehdään tämän kansan ja kansakuntamme eteen kaikki voitavamme. Jatkossa on sitten enemmän iloa, kun ollaan saatu turvatuksi taudin vaaroilta mahdollisimman moni suomalainen.

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Totta virkat: hieman vaikeaa on hahmottaa asiayhteys välirauhan ja koronaepidemian välille – haastavaa sovittaa samaan ajatukseen; mutta mielenkiintoinen pohdinta sinänsä (Jonkun Tannerin kirjan olen lukenut, kirjoitti hyvin, jne)

    – tauti uhkaa, ei valtiot.

    Hatarien tietojeni mukaan Suomella on ollut 2 välirauhaa :

    1) välirauha, miksi kutsutaan ajanjaksoa talvisodan päättäneen Moskovan rauhan jälkeen
    – 13. maaliskuuta 1940 jatkuen jatkosodan alkuun 25. kesäkuuta 1941 = Se yleisimmin puhuttu välirauha.
    – Neuvostoliitto oli hyökkääjä

    2) Moskovan välirauha, mikä päätti jatkosodan ja kesti Pariisin rauhansopimukseen 1944;
    – alkoi 4. – 5. syyskuuta 1944 – jatkui 19. syyskuuta 1944
    = Neuvostoliiton, Britannian ja Suomen välinen jatkosodan päättänyt aseleposopimus
    – Suomi oli hyökkääjä
    – Rauhanehdot 19. syyskuuta 1944 olivat alueluovutusten osalta samankaltaiset kuin talvisodan päättäneen Moskovan rauhan + korvauksia

Jätä kommentti

*