Vapun riemuja: Bussi ojassa ja donitsit yököttivät

Vappuun liittyy muistoja aina lapsuudesta saakka: Lappeenrannassa tuntui aina olevan kesä ja golf-housut sekä lyhythihainen kangaspaita. Aamusta lähdimme kaupungille myymään Maitopisaran vappumerkkejä ja kuuntelemaan Pusupuistoon, kun Karjalan Laulu-Veikot kajauttivat lavalta ”Taas leivokset ilmassa toisiaan syö” vai taisi kuitenkin olla ”Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö”.
Ampiaisetkin olivat ilmestyneet myyntiin. Niin, se Ampiainen oli Vappulehti, jota nuoret kilvan möivät pitkin kaupunkia. Ja hyvin kävi kaupaksi. Oi niitä aikoja!

Muuan Vapun aikaan Lappeenrannassa kiersi juttu, että kerätään pikkupoikia marssimaan jäätelötötteröjen avulla. Meitähän riensikin sinne melkoinen parvi. Torilta saatiin tötteröt kouraan ja jonon jatkoksi Valtakatua pitkin suurempien ja äänekkäämpien perässä kohti vesitorninmäkeä, missä varsinaiset puheet ja torvisoitot pidettiin. Huomasin vain sen, että sitä mukaa kuin tötterö oli syöty, sitä mukaa poikia lähti kotiinsa. Jäätelö oli tärkeämpi kaikille kuin aate. Hyvä maku jäi ainakin tuosta Vappumarssista. Muuta en muista

Seuraavat muistot ovatkin sitten jo otsikossa mainittu: Bussi ojassa!
Elettiin 1980-luvun alkupuolta. Olin järjestänyt perinteisen hiihtoreissun Inariin. Rajajoosepin tien varressa sijaitsi silloinen Metsähallituksen omistama kämppä, turvallinen luxus-paikka. Muuan Vappuaamuna matka oli lopuillaan ja oli kotiinlähdön aika. Tarkoitus oli ajaa Posion ja Pentikin pajan kautta, joka avautuisi vasta klo 12. Sen mukaan ehdotin lähtöaikaa siirrettäväksi parilla tunnilla eli n. klo 8.00. Kaikille ei käynyt. No, sovun säilyttämiseksi lähdimme sitten klo 6. Jonkun oli ehdittävä Rovaniemeltä Helsinkiin lähtevään junaan ja se oli yksi syy.

Yöllä oli satanut reilusti uutta lunta ja oli kova itätuuli. Sodankylään johtavalla tiellä ei vielä silloin ollut edes hiirenhyppyä. Otimme yhden matkalaisen, Haapalan Penan kyytiin ”Viskilompolosta” eli Laanihovista. Vajaa kilometri Kakslauttasesta etelään eli Kiilopään risteyksestä avoimella paikalla kuski, Martti sanoi miulle, kun olin siinä edessä reissunvetäjän ominaisuudessa: ”Hei Hanski, katso, tämä auto ei tottele ohjausta. Sivutuuli painoi bussin tieltä syvälle hankeen. Onneksi jäi pari metriä isosta siltarummusta.

Siinä sitten istuimme autossa Vappuaamuna klo 7.00 ojassa. Onneksi mitään ei sattunut kenellekään, mie vain vähän sormeani satutin siinä jotenkin, kun turposi nivelestä. No, Vappuaamu ei ole niitä parhaimpia hetkiä istua bussissa syvällä ojassa. Joku ehdotti, että jos lapioisimme bussin pois. Kuski sanoi, että siellähän ne ovat lapiot lumenpuoleisella sivulla. Lunta oli bussin kylkeä vasten reilu metri ja tiivistä luonnollisesti kuin mikä.

Ei herättänyt kiinnostusta, kun kaikki olivat muutenkin matkavaatteissaan kotiinpäin menossa.
Mie sain tehtäväkseni liftata Sodankylän suuntaan pari kilometriä, missä tiesin olevan tienvarsipuhelimen. Hetken päästä tulikin pari poromiestä, joista toinen vähän viihteellä vielä. Naureksivat kertoessani, miten bussi meni vain itsekseen ojaan. En välittänyt. Sain puhelimen päähän Sodankylän poliisin ja pyysin neuvoja. Matkaa Sodankylästä oli sellaiset 80 km, kun tuo paikka oli vielä heidän reviiriään. Inarin kunnan raja oli kahden kilometrin päässä pohjoiseen. Lupasivat etsiä apua – Vappuaamuna! Ystävälliset poromiehet heittivät miut takaisin bussille kuitenkin, ettei tarvinnut jäädä kävelemään. Olihan todellinen hätä.

Kello oli n. 9.00. Ajattelin testata porukan huumorintajua sanoen: ” Kello on 9 ja jos olisimme lähteneet pari tuntia myöhemmin, emme kenties olisi tässä …!” Huomasin varsinkin naisihmisten katseista, että ”parasta on pitää turpansa tukossa”. Jotenkin sellaisia katseita kuin salamat konsanaan.

Sovimme sitten, että liftaanpas nyt sitten Inarin suuntaan. Sainkin kyydin Kiilopäälle Suomen Ladun tukikohtaan, missä herättelin Vapun tunnelmista toipuvaa talonmiestä kesken unien. Soitin Ivalon suuntaan neuvoja ja apuja ja … Ei alkanut kuulua sieltäkään.

Sitten Haapalan Pena päätti lähteä seuraavaksi liftaamaan, ”Viskilompoloon” eli Laanihoviin ja hänellä tärppäsi. Kello oli silloin n. 10.00! TVH:n auto lupautui tulemaan ”jossain vaiheessa” hinuriksi!

Odotellessamme apua piti jotain viihdykettä keksiä Vappuaamuksi, kun ei liikennettäkään silloin ollut kuin noitten muutamien autojen verran. Lähdimme poikaporukalla Vappumarssille, ensin Ivalon suuntaan ja sitten takaisin ehkäpä n. 100 metriä ja kurkut avoimina ja herkkinä samalla lauloimme perinteistä työväen Vappulaulua, hieman muunnelluin sanoin: ”Työn orjat Zorron yöstä nouskaa!” No, se ei kaikissa herättänyt hilpeyttä. Hyvä yritys kuitenkin.

Autoja pysähtyi katsomaan kuin ihmettä. Ehdotinkin silloin, että pitäisi alkaa keräämään maksua tästä ojateatterista. Se jätettiin. Sitten tämän yhden naisihmisen joutuminen Rovaniemen junaan oli järjestettävä. Muuan eteläänpäin menijä ottikin hänet kyytiinsä ja jälkeenpäin selvisi, että olivat olleet Rovaniemen asemalla 10 minuuttia ennen Helsingin junan lähtöä.

Myö siinä vain odottelimme ja oltiin nähtävyytenä. Lumi suli tieltä. Liikenne vilkastui ja sitten … klo 12 aikoihin ilmestyi TVH:n kuorma-auto hinaamaan meidät ojasta pois!

5 tuntia ojassa siellä jossain Vappuaamuna! Voin suositella toisillekin, mutta varatkaa evästä ja huumoria mukaan, ei se muuten oikein onnistu. Bussi nousi ojasta ja matkamme jatkui. Vappu on sitten mukava päivä.

Entäpä sitten nuo donitsit?

Muuan edesmennyt sukulaispoika oli käymässä kylässä ja Vappuaamuna ilmaisi tarpeensa käydä vessassa sanoilla: ”Pitää käydä vääntämässä parit donitsit!” Huhhuh! Vappuna perinteisesti on pöydässä donitseja ja tippaleipiä ja jos vaikka mitä. Donitsit jäivät vähemmälle syönnille sillä kertaa. Eivät oikein maistuneet!
Tarina saa jatkoa, sillä muutaman päivän päästä telkkarista tuli joku kotimainen elokuva. Siinä tarjoilija tuo herrasväen eteen tarjotinta ja kysyy kohteliaasti: ”Saisiko olla donitseja?”

Siihen loppuivat donitsien ostamiset, tekemiset ja syönnit. No, tuohan on vain silkkaa mielikuvitusta, mutta jotenkin todentuntuista.

Hauskaa Vappua vaan kaikille! Toivottavasti tämän aamun saatte viettää kotona, eikä bussin kyydissä ojassa ja ettei tarjolla ole donitseja!