Viimetipassa vai hyvissä ajoin

Taas on se vuodenaika, jolloin kelit viilenevät, pakkasta vähän, kenties luntakin. Tiet jäätyvät. Kaikki eivät vain osaa ajatella ennakkoon, saituuttaan. Sitten, kun keliä pukkaa päälle, niin sitten on pitkät jonot huoltoasemilla tai rengasliikkeissä ja -hotelleissa, kun ei osattu ennakoida yhtään. Töistä myöhästytään, aikoja ei saa samalle päivälle ja ties vaikka mitä.

Arvelivat, etteivät sääennusteet pidä kuitenkaan paikkaansa. Väärä arvio. Senhän näki jo jalkaterän asennosta tai haistoi tuulesta, että viileää virtaa ja maan/tien pinnat jäähtyvät, kosteus tiivistyy ja kun yö sitten repäiseen pilviverhon pois, niin aamusta onkin jo pakkanen. Auton lasit jäässä, tie samoin ja töihin pitäisi lähteä. ”Voi kun en eilen illalla muistanutkaan vaihtaa talvirenkaita. Ai niin, nehän olisi pitänyt uusia kokonaan. Mihinkähän pääsisi heti, ettei tarvitse töistä myöhästyä!”

Tuttuja ajatuksia, eikö vain?!

Asiat voi hoitaa hyvissä ajoin ja vaikkapa silloin, kun entinen talvi häipyy olemattomiin ja talvirenkaat siirretään varastoon. Silloinhan renkaat ovat edullisimmillaan, kun rengasfirmat ja muut hävittävät talven varastoaan ja alennusprosentit ovat kiitettävän suuria. Miksi ei voi tehdä heti, miksi pitää siirtää huomiseen, ensi kuuhun, ensi syksyyn, ensi kevääseen. Ihminen näin ajatellessaan viilaa itseään linssiin.

On tosin heitä, jotka varastoivat renkaansa rengashotelleihin, jossa ne välittömästi huolletaan sopimuksen mukaan ja vaihdetaan ajoissa uudet kuluneitten tilalle. Kyse onkin siitä, kuinka ajoissa ne haluaa autoonsa, ettei jää toisten jalkoihin.

Mitä merkitystä on sillä, jos vajaata viikkoa ennen kuin säät todella muuttuvat, että vaihtaa toiset kiekot alle. Joku mittaa bensankulutusta ja toteaa, ettei vielä kannata, kun ei ole pakko. Se pakko tulee yllättäen, kuten tänäänkin huomattiin. Kolareita hurumykky ympäri eteläistä ja läntistä Suomea.

Turhia kolareita ja turhia kustannuksia, kun nekin rahat olisi voinut sijoittaa vain ajoissa tapahtuneeseen renkaanvaihtoon. Osa varmasti oli vielä kesäkiekoilla liikenteessä, kun ”ei se talvi etelään ensimmäiseksi tule ja mitä ne kaverit ja naapuritkin sanovat, jos vaihdan renkaat hyvissä ajoin. Nauravat ja osoittelevat!”

Tyhmyydestä sakotetaan, sanotaan ja siitä kärsii koko ruumis. Raaseporin onnettomuus johtui varmaankin huonosta näkyvyydestä, siitä osanottoni kaikille, mutta muissa kolareissa oli syynä varmasti tottumattomuus talviliikenteeseen tai kesärenkailla ajo. Niilläkin korjausrahoilla olisi joka vuosi ostanut uudet misukat tai muut alle.

On paljon muitakin asioita, jotka siirretään sivuun, vaikka pitäisi hoitaa välittömästi. Ihminen toimii pääsääntöisesti siten. On tosin osa sellaisia, että tekevät heti, kun tulee mieleen, eikä siitä kukaan sakota, jos ajoissa hoitaa.

Olenhan miekin luistellut, mutten koskaan sen vuoksi, että olisi renkaitten vaihto jäänyt viime tippaan. Runsas lumi aiheuttaa yhtälailla kitka- kuin nastarenkaillekin yllätyksiä kesän jälkeen. Yksi muisto vuodelta 1969: Olin vasta avioitunut ja palaamassa saattoreissulta vielä hetkeksi Helsingistä Lappeenrantaan. En vain muistanut, että tietyn matkan päässä kaupungin keskustasta meri- ja mannerilmasto tiivistyy ja muodostaa jäätä tienpintoihin. Se pääsi yllättämään ja liu’uin Volvo amatsonillani amerikanraudan kovaan puskuriin. Ohjaus ei totellut, mustasekunti meni äkkiä ja sitten vain kopsahti amatson kiinni edelläajaneeseen.

Nousimme molemmat autoistamme katsomaan, mitä kävi. Suurennuslasilla olisi kenties nähnyt amerikanraudan kiiltävässä puskurissa jonkun viirun, muttei paljaalla silmällä. Kun olin kuitenkin aiheuttanut jotain, niin kuski sanoi: ”Anna kymppi”. Mie katsoin lompakkooni ja totesin:”Kato kun ei ole kuin vitonen”. ”No, anna se”. Se riitti sillä kertaa ihan vain periaatteen vuoksi. Amatson vähän kärsi siitä pususta, mutta omapahan oli vaivani ja puskurin sai jotenkuten oikaistua, eikä se senikäisessä autossa merkinnyt kallista korjaamoreissua.

Renkaat olivat vähän ajetut, mutta nastoitetut. Tottumattomuus ajamiseen Helsingin läheisyydessä aiheutti miulle tämän tilanteen. Liekö turvaväli ollut liian lyhyt ja mukana mustasekunti. Opinpahan siitäkin jotain sellaista, mikä on säilynyt mielessäni tuon pusun jälkeen: Turvaväli, tien yllättävä jäätyminen, varovaisuus ensimmäisillä liukkailla. Renkaat kuitenkin olen vaihtanut jo ennen tuotakin tapausta hyvissä ajoin. Ei ole tarvinnut poliisille soittaa kysyäkseni lupaa talvi- tai kesärenkaitten vaihtoon.

Viimetipassa, mitähän sekin lopulta tarkoittaa. Kenties sitä, että ”olisi pitänyt tehdä jo hyvissä ajoin ja olisit voinut jättää telkkarin katsomisen vähemmälle”. Osalla on kotonaan renkaat, suurella osalla hotellissa, kuka mitenkin, muttei koskaan kannata jättää viimetippaan, sillä silloin yleensä tapahtuu yllätyksiä.

Muuan mies eli niin ajassa eteenpäin, että kun vaihtoi talvikiekot alle, niin sanoi laittaessaan, että ”kohtahan se koittaa kevät, muutama kuukausi vain”. Niinpä, vaan siihen mennessäkin on liukasta 24/7, kunnes koittavi kevätsää ja kesä.