Ylipaino vai ylimääräinen paino

Mitä tarkoitetaan sanalla Ylipaino?

Tässä miun versioni: On mentävä kauas teoriaan, jolloin kuvitellaan, että tietyn pituinen painaa tietyn verran. Laskentaversio miehillä on pituus – 100 – 10% eli yksinkertaistettuna 175 cm pitkän miehen ihannepaino olisi siten 67,5 kg. Naisilla vähennys on 5 prosenttia.

Pitää miettiä, mitä tarkoitetaan sanalla Ihannepaino: Se on oikeastaan sellainen, jota ei kenties kellään ole, sillä jokainen ihminen on yksilö. Lihaksisto on toisilla vahvempi, toisella luusto. Joku on langanlaiha eli pitkä ja ohuet luut ja lihakset. Tällaisella viimemainitulla voi kenties käyttää tuota ihannepainon laskukaaviota, kenelläkään toisella juurikaan ei.

Joku tiedemies on joskus pähkäillyt ja kehittänyt kaavion kertoakseen ihmisille, että jos lähelle noita lukemia pääsee, silloin ei ole ylimääräista rasvaa.

Onko rasva sitten pahasta? Ei välttämättä, kun miettii, missä se sijaitsee. Onko vyötärö paisutettu niin, ettei selkä taivu kengännauhoja solmimaan, vaatteita pitää uusia alusvaatteista alkaen. Käynti on hidasta ja puuskuttavaa. Juoksuaskeleita ei kannata edes ajatella. Joku turvautuu sanontaan: Ei ole minnekään niin kiire, ettei kävelemällä tai autolla ehdi. Pieni rasvakerros toimii myös lämmittimenä iholla.

Ylimääräistä painoa voisi tiputtaa sille tasolle, että elämä ja liikkuminen olisi helpompaa. Ennemmin tai myöhemmin nivelet alkavat kipeytymään ja paukkumaan.

Aina ei ole kyse verisuonista olevasta rasvasta, joka sitten aiheuttaa verenpaineen nousua ja rasvoittuneita sisäelimiä.

Tunnen monta hoikkaa ihmistä, joilla ei pano nouse, mutta silti ovat joutuneet ohitusleikkauksiin, kun suonet ovat tukkeutumassa. Kumpi tai mikä sitten on parasta?

Syödä sen verran, että kuluttaa suurinpiirtein kaiken. Annosmäärää kannattaa pienentää. Jos sitten paino ei ole lähelläkään mainittuja ihannepaino-lukemia, ei sitä kannata säikähtää. Iän myötä muutoinkin lihaksisto vahvistuu ilman rasvaa.

Ihannepainotaulukot ovat otettava suuntaa-antavina. Jos joku ottaa ne tosissaan, niin ei kai sekään paha asia ole. Silloin on enemmänkin kyse himoliikkujasta, säännöllisen liikunnan harjoittajasta, joka tekee itselleen tarkat ohjeet ja taulukot. Jättää terassilla oluen näukkailun, välttää makeita syömisiä. Ehkäpä elää askeettisesti yksinkertaista elämää.

Silloin kun mie harrastin aktiivisesti kilpaurheilua, kilometrejä kertyi viikossa reilut 100, parhaimmillaan 160, silloin ei luonnollisestikaan kertynyt ylimääräistä painoa. Kun se aika jäi, tuli muuta liikuntaa tilalle, esim. judoharjoituksia 3 krt viikossa a’ 2 h, alkoi paino nousta lihaksiston vahvistuessa. Maha ei kuitenkaan kasvanut.

Tuli sitten niitä aikoja, että syöminen maistui enemmän kuin aktiivi hikiliikunta. Kun aineenvaihdunta toimi, niin syöminen alkoi näkymään ulospäin ja paino kohosi. Vähän hankaliksi samalla osoittautuivat
jotkut liikunnalliset työtehtävät. Koetin säännöstellä syömistä ja vähentää ruoan määrää. Jotkut himot ovat silloin vain liian voimakkaita, eikä siinä sen suurempaa painonpudotusta tapahtunut, vaan päinvastoin.

Sitten sain ilkikurisen ajatuksen: Miltä tuntuu painaa 100 kg?! Siis ihan pähkähullu ajatus. Olin muuten terve, verenpaineet ja kolesteroli- ym. arvot kunnossa, joten päätin kokeilla kertomatta kenellekään tästä omasta testistä. Ympärillä huomasivat miun lihoneen ja jatkuvasti toitottivat ja sanoivat siitä, mutten voinut kesken jättää.

Mistä tämä miun hulluakin hullumpi ajatus sitten syntyi? Siitä, kun isot miehet leukailivat yhtenään, että alle 100-kiloiset ovat riisitautisia ja ettei miulla perusterveellä miehellä olisi sitäkään!

Sitten yhtenä kauniina päivänä puntarin eli vaakan viisari osoitti hivenen yli 100 kg! Mietin ja kuulostelin, miltä se tuntuu. Totesin, että vähemmälläkin voisi pärjätä. Olinhan 177cm pituinen ja ihannepainolaskurin mukaan miun painoni tiukasti otettuna olisi 69,7 kg.

Tein jonkinlaisen ohjelman, sain pari kiloa pois, muttei se systeemi oikein tuntunut tarpeeksi luotettavalta. Siinä vaiheessa kuulin mielenkiintoisesta amerikkalaisesta painonhallintaohjelmasta, joka perustui ensisijaisesti verensokerin tasapainotuksen kautta toteutettavaan systeemiin.
Syyskuun alusta aloitettu systemaattinen ohjelma antoi neljässä kuukaudessa tuloksen 80 kg. Siis 18 kg rasvaa elin pois neljässä kuukaudessa. Tämä tuntui luotettavalta ja tuo paino, vaikka olikin n. 10 kg enemmän kuin laskennallinen ihannepainoni, on tuntunut tosi sopivalta. Jos siitä joskus muutama kilo lähtisikin, saa sen tehdä, muttei ole pakko.

Varsinaisesti en koe olevani ylipainoinen, koska jaksan tehdä päivittäisiä askareita, käydä marjassa, sitoa kengännauhat jne.
Varsinaisesti en samalla koe itselläni olevan ylimääräistäkään.

Yksi hyvä keino vaikuttaa painon pysymiseen, ovat vaatteet. Ostin vuosia sitten kesähousut, jotka eivät silloin mahtuneet mitenkään kiinni. Ennen tuota suurempaa painonpudotusta. Päätin silloin, että kun jossain vaiheessa ne mahtuvat, niin silloin huolehdin siitä, että ne mahtuvat jatkuvasti.

Samoin, kun jossain vaiheessa teetin paitoja ja pikkutakin esiintymisasuksi laulukeikkojani varten, ovat erittäin olleethyvä mittari. Maksoivat sen verran, että haluan niiden mahtuvan jatkuvasti. Hyvin on miun dieettini nykyisin toiminut, kun vaatekoko on vakiintunut.

Jokaisella on omat mittarinsa, jos haluaa. Mie halusin, joku muu taaas ei. Elämä on valintoja täynnä.

Monesti ihannoidaan hoikkia, ihmisiä, jotka voivat syödä mitä tahansa lihomatta. Niin ei kannata tehdä missään tapauksessa, koska valtaosalla suoliston kautta ei imeydy tärkeitä ravinteita, vaan ne tulevat sujona ulos. Ne ihmiset, joilla paino tuppaa nousemaan, useimmiten on ainakin suoliston kunto lähellä oikeaa, koska se kertoo, että ravinto imeytyy.

Ylipaino – ylimääräinen paino. Kaksi eri asiaa loppujen lopuksi.

Liikunta ja lepo sekä täysipainoinen ravinto takaavat hyvän olon ja siitä huolimatta voi joskus nautiskella makeitakin aterioita tai välipaloja. Täysjyvätuotteet ja riittävän kuitupitoinen ateria estävät verensokerin äkillisen nousun, hidastavat ravinnon imeytymistä sekä muuntavat kehoon kertynyttä rasvaa energiaksi ja joka on hyvä käyttää eläessään hyödyksi, ettei viimeisellä matkalla kantajilla olisi liian painavaa taakkaa. Eikä sitä omaisuutta, joka on kehossa, voi siirtää jälkipolville. Parasta käyttää omaksi hyödykseen.

Lisäys 15.08.klo 10.00: Liikunnasta sen verran, ettei kovin reilun ylimääräisen painon kanssa kannata aloittaa vauhdikasta liikuntaa. Kun energiavirrat kehossa saadaan käännettyä ja tuntuu siltä. että on vain pakko lähteä ulos, niin vähän kerrassaan kannattaa lisätä matkan pituutta, ei niinkään vauhtia. Sen vuoro tulee sitten aikanaan.

Kun miulla kääntyi tuo virtaus toisinpäin, niin lähdin vaihtelevalle pururadalle testaamaan viikon välein ja kas kummaa: kilometrivauhti alkoikin paranemaan, enkä sen kummemmin koettanut mitään yltiöpäistä aikaa saavuttaa. Kuljin vain tietyn kilometrimäärän ja siitä se sitten lähti. Kunto alkoi kohenemaan ja lenkit pitenemään ja loppu onkin historiaa, aivan kuten edellisessä pokemon- jutussani tuon esille.

Siitä se lähtee!