Ympyränsä kullakin

Jokainen ihminen elää omaa elämäänsä ja omissa ympyröissään, kenellä minkäkin kokoinen. Pienestähän se kaikki alkaa syntymän jälkeen, mutta sitä mukaa kun kasvaa, niin ympyrä laajenee. Osa voi jäädä synnyinkotiinsa tai -mailleen, joku vain lähtee, kuka minkäkin syyn perästä. Ympyrä alkaa laajeta. Naapurikylä, koko pitäjä, naapurikunta, kaupunki. Elämä vie monesti niin hurjaa vauhtia, että joku löytää itsensä toiselta puolen maapalloa. Ympyrä on silloin suurimmillaan, ainakin maantieteellisesti, mutta entäpä henkisesti. Mitä kehitystä siinä on tapahtunut? Lähdetäänpä taas alusta.

Sanonta ”pienet ympyrät” syntynee ilmeisesti siitä, että saa tai voi asua ikänsä synnyinseudullaan, käy harvoin kaupungissa tai naapurikunnassa, kirkossa, kirjastossa, lukee vain iltapäivälehden lööpit, seuraa tv:stä kaiken viihteellisen ja sivuuttaa asiaohjelmat, radiosta kuuntelee päivästä toiseen juontajien jorinoita, tekee loton, sijoittaa kolikkonsa peliautomaatteihin rikastumisen toivossa. Paikallislehteäkään ei viitsi tilata, kun ”kun siinä on kuitenkin vain naapurikuntien asioita”.

Tuo on tietenkin vähän karrikoiden sanottu, mutta totta siinä mielessä, että tykkää elellä tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Kenties koulunkäynti on tapahtunut olosuhteiden pakosta naapurikunnassa, mutta sitten työpaikka on onnekkaasti järjestynyt niin läheltä, ettei tarvitse muuttaa edes kuntakeskukseen. Elämä jatkuu sitä rataa. Mielipiteen muodostaa kuulopuheitten perusteella tai sitten uskoo jokaista, joka äänenvoimakkuudella pystyy vakuuttamaan. Lähellä on marjametsät, riista ja niin edelleen. Se, mikä ei itseä kiinnosta, sitä ei tarvita ja siinä asiassa käydyt keskustelut samassa porukassa viikoittain luovat pohjan sille, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Elämä ei voi olla onnellisempaa.

Eihän tuossa sinällään ole mitään pahaa. Heitä on paljon ”samansukuisia” kaikkialla maailmassa. Joka maasta heitä löytyy ja mitä suurempi maa, sitä enemmän. He tietenkin muodostavat perustan elämiselle ja toivovat, että muutkin sen tajuaisivat.

Maaseutu monesti vain autioituu, kaverit lähtevät, talot tyhjenevät, kirkonkylät ja kuntakeskukset kenties vain kasvavat. Kunnan ja valtion rajat muodostavat omasta mielestään turvallisen elinympäristön.

Siitä huolimatta, missä ja miten asuu, voi kehittää itseään seuraamalla aikaansa, osallistumalla. Vaikkei sitä lottovoittoa tulisikaan, että ”voes kiertee vähän moalimmoo”, niin siitä huolimatta lukemalla oppii ja osallistumalla kasvaa henkisesti.

Entäs sitten se toinen ääripää, joka kiertää sitä maailmaa? Tulee ainakin paljon vertailukohtia siitä, millaista elämä on Suomen ulkopuolella. Onko se niin herkullista ja makeaa kuin monesti kuvitellaan. Vanhoissa koululauluissa jo kerrotaan, ettei se sitä ole, vaan kotimaassa on parasta. Siellä, missä on juuret, niin siellä. Maailmalla kulkeminen opettaa kuitenkin elämisestä hyvin paljon. Eri kulttuureista saa tuntumaa.
Onpa monesti tullut julki se, että suomalaisella ajattelutavalla törmää hyvin helposti. Monesti ollaan jääty siihen omaan pieneen ympyrään kuvitellen, että Suomi on maailman napa. Voihan sen niinkin ajatella ja paljonhan Suomessa on hyvää, maailman parasta, mutta paljon olisi vielä opiksi otettavaa.
Päivittäin lehdissä niistä kerrotaan, joten en sen kummemmin siihen kajoa.

Omaa ympyräänsä voi jokainen kuitenkin laajentaa, jos ei matkustelemalla, niin kehittämällä itseään ja lukemalla. Ei suinkaan kaikkia dekkareita ja iltapäivä- ym. lehtiä, vaan maailmankirjallisuutta. Historia avaa perspektiiviä, oli kyse millaisesta historiasta tahansa. Vertailukohtia tämänpäivän elämiseen löytyy valtavasti, sillä ei tämä nykyaika ole hetkessä syntynyt, vaan kaikki eletty elämä on pohjana joka asiassa.

Oma koti, kylä, paikkakunta, maa voivat itsekullekin olla niitä maailmannapoja, mistä lähdetään ja minne palataan. Ei tarvitse erikseen pohjoisnavalta etelänavalle kulkea. Kun avaa silmät ja korvat ja lähtee liikkeelle, silloin voi alkaa tapahtumaan jotain kehitystä, sillä pääosiltaan jokaisella ne ovat syntymästä saakka olemassa, jokaisella omansa. Television voi jättää useimmiten kiinni. Radiota voi kuunnella harvakseltaan, lukemalla ja itse tekemällä ja osallistumalla oma ympyrä laajenee, vaikkei kotoaan muuttaisikaan muualle.

Jokaisen ympyrä on juuri niin suuri kuin sen haluaa olevan. Se on ihmisen osa, sillä vain ihminen on toistaiseksi se olento, joka tällä maapallolla elää ja hallitsee. Saman ilmakehän sisään mahtuu ihmisiä. Joskus voi jossain olla tiukkaa, mutta pääsääntöisesti kaikilla on riittävästi tilaa.

Kun ympyrä elämässä sulkeutuu, se oli silloin siinä. Ja uusia ympyröitä lähtee muodostumaan joka hetki.

Sattui kaupalla käydessäni olemaan kamera mukana ja tähän oheen laitan yhden yhdestä ympyrästä. Kuvassa näkyy terveyskeskuksen merkki, alakoulu ja kellotapuli. Kuvasta voisi ajatella myös entisajan kunnansairaalan, missä käytiin syntymässä. Sen jälkeen koulun kautta maailmalle ja takaisin hoitamaan vanhuudenvaivoja ja sitten viimeiselle matkalle kirkonkellojen soidessa. Kuvasta voi ajatella monella tapaa. Siinä on vain yksi ympyrä.

Jätä kommentti

*