Jokainen meistä voi päätyä asumaan yksin ja vaivaisena kerrostalon uumeniin. Jalat eivät ehkä enää kanna muutamaa sataa metriä kauemmas. Juhannusta ei pääsekään viettämään tredikkäästi sisustetulle mökille tai purjeveneelle. Ainoa saavutettavissa oleva ‘luonnonhelma’ voi olla korttelipuisto. Mitä on tapahtunut Kuopion pikkuisille puistoille? Minultakin on kysytty, mistä kaupunki voisi säästää ja typeryydessäni olen monet kerrat vastannut, että […]
Väinölänniemen puistoon on on sinne tänne jätetty pökkelöitä. Tähän huolettomuuteen on hyvä syy. Lahoava puu täyttyy nimittäin nopeasti villistä seksistä ja muunkinlaisesta lisääntymistouhusta. Hipsiäiset ja rapsiaiset pistelevät puuta poskeensa hyvällä halulla ja perheet kasvavat. Yksikin kanto on hyvin monikulttuurinen yhteisö. Muurahaiset, perhoset, sienet ja sammalet nauttivat kaikki tästä erinomaisesta elinympäristöstä. Siinä ovat eväät, turvapaikka ja […]
Katuruoka on nyt muodikasta. On se kyllä ollut aina muodikasta. Kuopion torilta on saanut iät ja ajat tuoreita, lämpimiä lihapiirakoita. Joensuun torilla myytiin vielä 80-luvulla lämpölaatikosta mamman aamulla paistamia riisipiirakoita. Venäläisillä toreilla herkutellaan hyvin moninaisilla piirailla, täytteenä vaikkapa kevätsipulia ja rahkaa. Kuopion tori on jo nyt ihana katuruokapaikka ihan ilman erikoistelttoja. Thaimaalaisen rouvan kevätkääryleet vievät […]
Sateisena päivänä Käsityökadulla seisoskeli nuori mies sandaalit jalassa. Toinen käsi oli verkkarin taskussa ja toinen piteli hihnaa, jonka toisessa päässä pikkuinen koira nuuhkutteli ja suunnitteli tarpeiden tekoa. Hoksasin siinä, ettei tämä näky ole ole ollut ihan jokapäiväinen kuin ehkä viimeiset kymmenen vuotta. Ajat ovat muuttuneet. Ainakin koirat ovat pienentyneet täällä kaupungissa. Kultaisia noutajia näkee enää […]
Matkailu avarsi. Löysin Espanjasta ja Georgiasta reikiä: kymmeniä katukaivojen kansia oli varastettu syrjäisiltä reiteiltä. Ilmiö oli suomalaiselle outo. Ajauduinkin sitten kaupan jonossa pitkästyneenä pohtimaan, miksi Suomessa ei varasteta kaivonkansia. Nehän ovat erinomaista romurautaa, rahanarvoista tavaraa. Seuraavana päivänä varmistin vielä kaupungininsinööriltä, että Kuopiossa ei todellakaan varasteta kaivonkansia. Vallaton nuoriso saattaa joskus mitellä voimiaan nostamalla yksittäisen kannen […]
En millään ymmärrä sälekaihtimia. Suomessa on pimeää koko syksyn ja kaikki valittavat. Siitä huolimatta lähes jokaisessa ikkunassa on sälekaihtimet peittämässä ainokaisen päivän pilkahduksen. Asuntojen sisustukseen panostetaan valtavasti, mutta silmä ei huomaa, että suuri raidallinen ikkuna pilaa koko vaikutelman. Valtuutetun toimessani olen muutaman kerran päässyt kaupungintalolle iltajuhliin. Upeat ikkunat avautuvat salista mahtavaan torimaisemaan, mutta typerät sälekaihtimet […]
Kallavesi peittyy päivä päivältä paksummalla jääkannella. Nyt sinne ajetaan väylää luistelijoille ja jäädytetään autoille tietä Vaajasaloon. Kurkistamalla historiaan vaikka sadan vuoden taakse voi todeta, että Kallaveden jää on ollut ennen paljon tärkeämpi kuin nyt. Maaseudulla tavallisia teitä oli vähän ja niiden aukipito konstikasta talvisaikaan. Jäätiet olivat pitkään huomattavasti sukkelampia liikkua kuin maantiet. Kallavedelle aurattiin […]
Törmättyäni kuvan sohvaan muistin Tove Janssonin havainnon siitä, että käytämme valtavasti aikaa luonnon pitämiseen loitolla. Tuuli on kylvänyt sohvan siemeniä täyteen, kasvit puskevat sinnikkäästi superlonista ja keinonahkasta. Meitä kaupunkilaisia hermostuttaa, kun laattojen välistä ilmaantuu voikukan versoja ja vesiheinän kukkia. Huoltofirman mies ruiskuttelee kesällä isosta säiliöstä myrkkyä keskustan talojen reunuksiin tainnuttaakseen esiin pyrkivät vihulaiset. Syksyllä sama […]
Harvoin sitä muistaa, mitä veroilla saa. Tässä kirjoitellessa katson ikkunasta näen aika monta asiaa, jotka saan veroilla. Ikkunasta näkyy katu, liikennemerkkejä ja liikennevalot. Koulun pihalla leikkii lapsia, rokotettuja ja neuvolassa käyneitä. Oletettavasti koulun sisällä on opettajia, joille maksetaan palkkaa lasten opettamisesta. Vanhan Asemakoulun katto on hyvässä kunnossa. Kadun alla kulkee letkua ja putkea kilometritolkulla tuomassa […]
Iltalenkillä Pappilanmäellä törmään rumiin ja käytännöllisiin esineisiin. Pappilanmäen uudet portaat ovat hyvin suorat, rautalankaiset, talvella turvalliset, huoltovapaat ja todennäköiseti myös kalliit. Ne ovat myös rumat. Hautuumaan sivuportti näyttää siltä kuin se olisi ostettu teollisuushallin konkurssipesästä. Monet kerrat olen ihmetellyt sitä, miksi tavallisia käyttöesineitä ei voi suunnitella kauniiksi. Mistäpä löydät toimivan ja kauniin rikkalapio-harja -setin? Rumia […]
Kaupunkipuu on puu kaupungissa, puu talojen ja katujen keskellä. Laskeskelin viime viikolla, että puu korttelin keskellä saattaa näkyä sadastakin ikkunasta. Ikkunasta se näkyy makuuhuoneeseen tai aamukahvipöytään, jonka ääressä istuu yövalvomisesta väsynyt nuori isä tai sitä oikeaa etsivä nuori nainen tai vaimonsa toisen vuoksi jättämä mies. Jokainen heistä näkee aamuvalossa pikkuruiset lehdenalut. Tuleva päivä alkaa […]
Sininen penkki Kuopiossa Niemenkadulla on hyvin tärkeä. Penkit ovat tavallisia, eivät kovin kiinnostavia. Innostuin kuitenkin tästä sinisestä penkistä juhannuspyhinä. Nuori polvi oli vallannut mökin ja kaupunkikävelyt hiljaisessa kaupungissa tuntuivat mukavalta korvikkeelta. Sininen penkki sattui reitille ehkä siksi, että Niemenkatu on yksi kaupungin kauneimpia. Sinisellä penkillä istui vanha rouva, vieressä keppi. Seuraavallakin sinisellä penkillä istui […]
Tällä viikolla Kuopiossa on ollut väkeä miettimässä sitäkin, miten kaupungista voi tehdä terveellisen ja hauskan. Kaupungit rakennellaan täyteen teitä, jotka voivat olla terveellisiä tai epäterveellisiä. Tavallinen tie on kelvollinen reitti kaverin luo, kesäteatteriin, kotiin ja työmaalle. Tavallisen terveellinen tie on tasainen niin pyöräilijän, autoilijan kuin kävelijänkin kulkea kuoppiin sotkeentumatta. Tavallisen terveellinen tie on talvella aurattu […]
Kuopion Mölymäkeä odottavat valtavat muutokset. Arkkitehtuurikilpailun tulokset ovat nähtävissä Apajassa. Ari Lahtikin piirrättää omia unelmiaan Keskuskentän alueelle. Pitäisikö asettua vastustamaan muistojen täyteisen alueen rakentamista? Ensimmäinen muistoni Keskuskentältä on äidin kanssa raveissa käynti 60-luvun lopulla. Talvisessa päivässä hevoset hörisivät ja kakkarat höyrysivät. Totoliput ostettiin luukulta jostain puurakennuksesta. Hurjasti jännitti. Toiseksi muistan äitienpäivän 1976, hiekkakentällä pelasivat […]
