Luonto pois tieltä

Törmättyäni kuvan sohvaan muistin Tove Janssonin havainnon siitä, että käytämme valtavasti aikaa luonnon pitämiseen loitolla. Tuuli on kylvänyt sohvan siemeniä täyteen, kasvit puskevat sinnikkäästi superlonista ja keinonahkasta.

Meitä kaupunkilaisia hermostuttaa, kun laattojen välistä ilmaantuu voikukan versoja ja vesiheinän kukkia. Huoltofirman mies ruiskuttelee kesällä isosta säiliöstä myrkkyä keskustan talojen reunuksiin tainnuttaakseen esiin pyrkivät vihulaiset. Syksyllä sama mies päristää lehtipuhaltimella samalla asialla, pitämässä luontoa loitolla.

Asiaa voi katsoa hieman isomminkin. Taivaalta putoaa vuoden kuluessa mahdottomat määrät vettä eri muodoissa. Sitä kutsutaan hule-vedeksi. Tälle vedelle on rakennettu ihan oma poistojärjestelmä, jotta sitä ei tarvitse viedä raskaan puhdistusprosessin läpi. Niitä putkia on pitkästi. Putkien lisäksi kaupunkia rakennettaessa varataan ylenmääräiselle vedelle imeytysalueita, jotta osa vedestä palaisi luontoon omia aikojaan. Pitkin talvea ahkeroimme lumen ja jään poistossa aura-autojen ja kaikenlaisten raaputtimien avulla. Sähkölinjat katkaiseva lumipaakku on hyvin voimallinen asia. Luonnon siirtely paikasta toiseen on massiivista toimintaa.

Asiaa voi katsoa myös pienesti. Pöpötkin ovat luontoa ja niitä me pesemme sekä desinfioimme pois hyvin ahkerasti. Niitä on pestävä hampaista, käsistä, leikkuulaudasta ja perunasta.

Kaupunkilainen kuvittelee niin helposti olevansa kaukana luonnosta. Luonto vie kuitenkin lopulta voiton, kuten tuossa kuvassa. Luonto on meitä vahvempi – me olemme luonnon armoilla. On oikein kunnioittaa luotoa ja varjella sitä.

Jätä kommentti

*