JIÄTIETÄ MYÖTEN LUISTIMILLA JA HEVOSELLA

 

Kallavesi peittyy päivä päivältä paksummalla jääkannella. Nyt sinne ajetaan väylää luistelijoille ja jäädytetään autoille tietä Vaajasaloon.

Kurkistamalla historiaan vaikka sadan vuoden taakse voi todeta, että Kallaveden jää on ollut ennen paljon tärkeämpi kuin nyt. Maaseudulla tavallisia teitä oli vähän ja niiden aukipito konstikasta talvisaikaan. Jäätiet olivat pitkään huomattavasti sukkelampia liikkua kuin maantiet. Kallavedelle aurattiin teitä ristiin rastiin tarkan suunnitelman mukaisesti. Joku otti urakakseen pitää tien auki hevospelillä. Yksi aurausurakka oli viidetä seitsemään kilometriä. Tiet piti viitoittaa kahden puolen, mieluiten kuusentaimilla. Hutiloitu viitoitus aiheutti ongelmia tienpitoon ja riitojakin asiasta syntyi.

Ukkini ajeli talvella hevosella Kehvolta Kuopioon kaupunkireissuille. Savilahden pohjukasta nykyisen yliopiston nurkilta tie nousi maille ja ukki ajoi Kasarminkadulle. Olihan hevonen pysäköitävä jonnekin, mutta eläimen seisottaminen pakkasessa ei tullut ukille mieleenkään. Parkkihallia ei kukaan ollut vielä edes ajatellut. Siellä Kasarminkadulla oli tutun miehen talli, jonka hevoset olivat päivän töissä – vetämässä halkoja, heiniä, maitoa tai vaikka jäitä tulevan kesän tarpeiksi. Talli sai toimittaa parkkihallin virkaa ja ukki pääsi markkinoille.

Ilo on katsella nyt luistelijoita kaupungin edustalla ja odotella köhän asettumista päästäkseni uusia luistimia kokeilemaan. Luisteluinnostus kertoo jotain siitä, että me suomalaiset haluamme elää ja iloita jokaisena vuodenaikana. Vielä toivoisin potkureita lisää, Joensuussa rakennettiin monena vuonna jääsaunakin.

Jätä kommentti

*