Uusi aika: mies, pieni koira ja sandaalit

Sateisena päivänä Käsityökadulla seisoskeli nuori mies sandaalit jalassa. Toinen käsi oli verkkarin taskussa ja toinen piteli hihnaa, jonka toisessa päässä pikkuinen koira nuuhkutteli ja suunnitteli tarpeiden tekoa. Hoksasin siinä, ettei tämä näky ole ole ollut ihan jokapäiväinen kuin ehkä viimeiset kymmenen vuotta. Ajat ovat muuttuneet.

Ainakin koirat ovat pienentyneet täällä kaupungissa. Kultaisia noutajia näkee enää harvoin. Ehkä jotkut huomasivat, ettei ole järin lystiä kannella puolta muovikassillista kakkaa ympäri kaupunkia. Pienet koirat ovat tässä suhteessa huomattavasti kätevämpiä. Pikkukikkareet kulkevat helposti mukana.

Mietin sitten sitäkin, että ovatko miehet muuttuneet. Ehkä eivät. Suomen pystykorvaa ulkoiluttava mies ei jostain syystä herätä samanlaisia hellyydentunteita kuin paleleva pikkuhaukun isäntä. Silmä sattuu näköjään vielä näihin liikuttaviin olentoihin.

Sen minä psykologina tiedän, että koira on hyväksi niin miehen kuin naisenkin mielelle. Aina se ilolla tervehtii kotiin tulijaa. Aina se hoivaa tarvitsee, mutta itkupäivänä kyyneleet nuolee.

Pienet koirat isojen miesten mukana ovat siis hyvä asia monella tavoin. Erityisen hyvä asia tämä parivaljakko on koiran kakkojen vihaajalle. Raavaatkin miehet kärsivät pienet tekoset pussittaa ja vahingotkin katoavat nopeammin näkymättömiin.

On kyllä hyvä, että maailma muuttuu.

 

 

Jätä kommentti

*