Harvoin sitä muistaa, mitä veroilla saa. Tässä kirjoitellessa katson ikkunasta näen aika monta asiaa, jotka saan veroilla. Ikkunasta näkyy katu, liikennemerkkejä ja liikennevalot. Koulun pihalla leikkii lapsia, rokotettuja ja neuvolassa käyneitä. Oletettavasti koulun sisällä on opettajia, joille maksetaan palkkaa lasten opettamisesta. Vanhan Asemakoulun katto on hyvässä kunnossa. Kadun alla kulkee letkua ja putkea kilometritolkulla tuomassa meille vettä ja virtaa ja viemässä pois sitä, minkä emme halua jäävän nurkkiin haisemaan. Aika monta veroeuroa.

Vähän kauempana pilkottaa kevyenliikenteen väylä ja sen reunoilla hyvinvoivat pihlajat, aurinkopaikan tarjoavat penkit ja tyhjennetyt roska-astiat. Tarkemmin katsoessa huomaan valopylväät ja ruusuistutukset kadun varressa.

Kurttuista kaulaani kurkottamalla näen Puijon. Tiedän, että Puijon metsää varjellaan ja reittejä huolletaan kaupunkilaisten kulkea. Hyppyrimäkikin sojottaa Puijon tornin vieressä.

Jos siirtyisin toiseen ikkunaan löytäisin ainakin yhtä monta veroilla saamaani arjen itsestäänselvyyttä. Visiitit maailmalla ovat näyttäneet minulle, että reiätön katu, hyvä koulu tai katuvalot eivät kuulu kaikille. Makselen siis sovinnolla veroja.