Villiä seksiä pökkelössä

Väinölänniemen puistoon on on sinne tänne jätetty pökkelöitä. Tähän huolettomuuteen on hyvä syy. Lahoava puu täyttyy nimittäin nopeasti villistä seksistä ja muunkinlaisesta lisääntymistouhusta. Hipsiäiset ja rapsiaiset pistelevät puuta poskeensa hyvällä halulla ja perheet kasvavat. Yksikin kanto on hyvin monikulttuurinen yhteisö. Muurahaiset, perhoset, sienet ja sammalet nauttivat kaikki tästä erinomaisesta elinympäristöstä. Siinä ovat eväät, turvapaikka ja kotikolo näppärän logistiikan päässä toisistaa.
Hienommin sanottuna näiden pökkelöiden jättäminen on luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Kaupunkiluonto yksipuolistuu helposti, jos sitä hoidetaan vain ihmisen kauneuskäsitysten mukaan. Siinä jäävät helposti linnut ja perhoset ilman evästä. Puisto ei ole kaupunkilaisellekaan pelkkää nurmikkoa ja puita, myös muun elämän seuraaminen ilahduttaa.
Väinölänniemen pökkelöt on asetettu niin, ettei niitä heti edes huomaa. Joku joskus epäili, että vaarallisia ovat. Valitettavasti kaupungissa on monia jopa oikeasti vaarallisia asioita, kuten päihtyneet autoilijat. Pökkelöön kompastuminen on joltisenkin epätodennäköistä, eikä vahinko silloinkaan ole suuri.
Eläköön siis villi ja vapaa seksi puistojen pökkelöissä!

Kommentit

  • Tuula Kyyrönen

    Kiitos Anne! Tosi tärkeä puheenvuoro.

    Urbaani ihminen stailaa kotinsa ja ympäristönsä, valitsee kukat ja perhoset, linnun laulun, mutta luontoon kuuluu kiertokulku. Linnut tarvitsevat hyttysiä, kukat mehiläisiä. Kaikessa on johdonmukaisuutta.

  • Anne Paulo-Tuovinen

    Ensisilmäyksellä ruma pökkelö saattaa olla monesta paikasta kaunis, kun tarkasti katsoo. Kuvan kannosta löytyi pikkuisia pihlajia ja herkän vihreitä ketuleipiä, kiehtovan muotoista sammalta.
    Pikkuisten asioiden ihmettely on vienyt minut parina keväänä sihtaamaan punaherukan kukkia. Jo kukkatertun muoto hurmaa puhumattakaan söpöistä kerman ja punaviinin värisistä kukkasista.

Jätä kommentti

*