Uudenkarhea SS bloggari esittäytyy,olkaa hyvä

Arvoisat lukijani,bloggarigolleegani samassa touhussa ja muutkin,jotka sattumoisin tätä tekstiä nyt silmäilevät :

Muistan kansakouluajoilta,muutaman kymmenen valovuoden takaa,
vanhan naisopettajan,joka opetti meille,vaahtosammuttimen kokoisille pojannappuloille,hyvän käytöksen kauaskantoisia
sääntöjä.No,arvaatte varmaan,kiinnostivatko vanhan ladyn opit
meikää . . . pöh,mitä vielä . . . luulisi maailmassa olevan
mukavampaakin oppimista,kuin miten kiitetään ja kumarretaan ja
kätellään ja . . . ei hääritä sutena ihmisten pitopöydissä!

Mutta nyt . . . tunnen piston sisimmässäni ja kaivan tuon vanhan Ladyn opit esille.Hän itse on ollut varmaan jo kauan
muistolehdossa,kuitenkin näytän,että oppinsa elävät edelleen.
Varsinkin,kun opeille tuli juuri arvokasta käyttöä !

“Kierojen Koivujen Kuja” blogin takana on Osmo “Osku” Knuuttila,58 vuotta nuori,Pielaveteläinen metsätalousteknikko.
Omistan entisen maanviljelys ja karjanhoitotilan,joka 1980 luvun lopussa muutettiin täysin metsätaloustilaksi.
Paikka on entinen mummola/vaarila.Minulle erittäin rakas tanhua,tulin pihapiiriin ensimmäisen kerran 2 vuotiaana,
heinäkuussa 1959.
Vanha taloni on keskellä seitsemän hehtaarin koivikkoa.
Linnunlaulupuita siis riittää . . .

Olen opiskellut metsäalan oppilaitoksissa yhteensä lähes 8
vuotta.Paitsi metsäpomokoulutus,omaan myöskin alan työnopettaja
koulutuksen.On tullut opetettua 16 vuotiasta tyttöäkin
moottorisahan kahvoihin . . .

Pomopuolella on tullut ostettua puutavaraa firman käyttöön,
kirjoitettua lukemattomia kauppakirjoja pirttien pöydillä
useiden kuntien alueella.Joskus voitettu upean kaupan tarjous,
joskus taas hävitty katkerasti.
Korjuupuolella tasapainoteltu kaiken maailman asioiden kanssa
aikaan ennen kännyköitä.Joskus taas mietitty ankarasti,miten
saadaan suohon uponnut metsätraktori ongittua kuiville,ja vähän
äkkiä . . . time is money . . . suollakin . . .

Kaikesta on selvitty,joskus paremmin,joskus huonommin.Oikein
kiperän paikan tullen on otettu avuksi hurtti huumori.Se . . .
loukkuleukatyylini.Se,jota tulen viljelemään jatkossakin.Se,
johon,toivon mukaan,ette vastaisuudessakaan kyllästy.Kattokaas,
vanhan koiran on vaikea enää päästä eroon kirpuistaan . . .

Uskoisin olevani kokolailla mukiin menevä heppu.Mutta olenko,
siitä Te,lukijani,voitte jatkossa antaa oman tuomionne.

Joopeli . . . ennenkuin kirjoitin tämän ensimmäisen oman blogini,lueskelin läpi koko joukon muiden kirjoittamia tekstejä.Enkä turhaan,ensinnäkin:Sain huomata olevani tasokkaassa seurassa SS bloggareiden joukossa.Pitää ihan nöyrtyä,eikä kauheasti elvistellä kirjoituksillaan.Näkyy sen
taidon hallitsevan moni muukin,jopa paljon paremmin,kuin meikä.
Jokaisella meillä näkyy olevan oma,raikkaalla lailla erilainen
tyylimme.Blogistiikkarikkautta . . . vissiin . . .
Toisekseen huomasin,että monella golleegalla on tietty teema,
jonka ympärille blogi on rakentunut.Ikäänkuin jatkokertomus,
johon tulee aina uusi osa.
Minun blogini ei tule olemaan sellainen.Se koostuu aina uusista
osista,itsenäisistä,toisistaan riippumattomista kertomuksista.
Bongasin tässä mahdollisuuden jatkaa 1970 luvun,keskikoulun
aikaisen lempituntini,ainekirjoituksen,kesken jääneitä perinteitä.Silloin kun tuntui,ettei koskaan saa kirjoittaa
tarpeekseen! Haha,jospa nyt saisi . . .
Joskus väliin sujautan runon,made in Osku.Ei nyt läheskään
valtakunnan parhaiden runoilijoiden tasoa,mutta varmasti minun
näköiseni . . .

Kun nyt olen Savon Sanomien bloggarin vakanssilla,saanen mainita,että vierailuni kyseisen lehtitalon tiimoilla on jo
toinen.Asuessani 1980 luvulla Siilinjärvellä,olin lehden
palveluksessa varhaisjakajana useilla eri piireillä niin Siilissä kuin Kuopiossakin.
Varsinkin lämpimänä,kauniina kesäaamuna aivan fantastinen
työpaikka.Monet,kivat muistot ovat aivojeni lokeroissa.

Kerron vielä sen,ettei minusta tullut SS blokkaria omatoimisesti.Minulle vihjaistiin tästä mahdollisuudesta !

Niinpä haluan kiittää Savon Sanomia siitä,että olette antaneet
minulle mahdollisuuden laittaa tablettini näppäimistön
savuamaan.Ajanviettoni verkkosivuillenne kirjoittaessa on yhtä
juhlaa,enemmän kuin laatuaikaa.
Ja . . . Sinulle,joka kerroit minulle tästä mahdollisuudesta,
annan sydänlämpöiset halaukset lempikukkakimppusi kera.Tiedän,
että luet tämän,ja tiedät minun tarkoittavan juuri Sinua.
Kestäköön kukkakimppusi maljakossa mahdollisimman pitkään.Olet
kukkasi todella ansainnut.Olet jo mahdollistanut laatuaikani
viettämisen monin eri tavoin!

No niin,tällainen pihkahousu tätä blogia pitää . . .

Olkaa hyvä,muodostakaa käsityksenne: Maapalloltako lienee . . .
vai Andromedan galaksin tuolta puolen . . . (?)

Osku

ps. Kuten kansikuvastani näkyy,ovat suurin osa koivuistani
sentäs suoria.Blogin nimeen viittaavat ja profiilikuvan näyttämät kierot,vanhat puut kasvavat kotitieni varrella.

Kommentit

  • Seija Hämäläinen

    Ihastuin otsikkoosi, jonka ajattelin tarkoittavan visakoivuja. Noita ihania pattipolvia, joita minulla on vähäsen.Eivät ole kloonattuja, kun en raaskinut ostaa, mutta rakkaita kaikki. “Voe mehtä, mehtä! Sinä uarteitasj meelle annat ja sattoo kannat. Ilot jaat ja surut kevennät. Meejän elämätä levennät”.

    • Osmo Knuuttila

      Moikka Seija !

      Kiitos kommentistasi.Olipa mukava huomata,että meissä
      SS blokkareissa on toinenkin metsäasioista kiinnostunut.
      Pattipolvia minulla ei ole yhtään.Sen sijaan raudusta ja
      hiesversiota varmaan 20 000 kpl.Olen erikoistunut myös
      Kontortamäntyyn ja Siperian lehtikuuseen.
      Koristepuina on muutamia Sembramäntyjä.Voisi sanoa,
      että omistan pienimuotoisen Arboretumin.
      Laitoin äsken sisään runonpätkän.Käy vilkaisemassa.
      Mutta älä pety . . . taso on kaukana Eino Leinosta . . .
      Kaunista ja lämmintä suvenjatkoa ! Osmo

  • Timpsu

    Hyvä Osku!!!! Anna mennä ja anna “kynän laulaa”

    T: Tätä nykyä porvoolainen enoiltava :)

  • opal

    SINÄ

    Sinulle annan sydämeni.
    Lahjaksi, ilmaiseksi. En mitään pyydä vastineeksi.
    Ei ole hintaa tästä rakkaudestani. Tunteesta
    niin suunnattomasta.
    Hyvin syvästä.

    Talvi väistyi. Saapuessa kevään sen huomasin.
    Hiljaa, varkain tuli. Kun ymmärsin oli myöhäistä.
    Mitä katuisin. Tunne, kaipuu ihana on rinnassani.
    Tunne palava. Tunne kuin kaatuisi koko maailma.
    Kuin salama se liekkiin leimahti.

    Ota tämä tunne vastaan. Kerta tämä ainoastaan.
    Ei tule koskaan toista.
    Mun ainoani olet, mun aarteeni, olet kaikkeni.
    Kuin vuoripuro keväinen virtaa, sykkii rinnassani.
    Älä mua torju.

    Ota sydämeni.

    opal

Jätä kommentti

*