Kulunut vuosi on ollut tavallisuudesta poikkeava. Muun muassa korona on vaikuttanut monen ihmisen elämään, ainakin jollakin osa-alueella. Suomen historiassa on esimerkkejä siitä, miten luonto juuri poikkeusaikoina on usein tarjonnut ihmisille parastaan. Vaikka ei tätä korona-aikaa voi verrata esim. Isoon Vihaan tai sotavuosiin, niin erikoisella tavalla juuri tänä vuonna on metsissä ollut minun muistikuvieni ajan paras sieni- ja marjasato. On ollut mahtavaa kerätä kanttarelleja ja tatteja. Lähimpiä on saanut kerätä koriin jo mökin terassin edestä. Marjoja on myös ollut runsain mitoin. Saaliin suuruuden on rajoittanut vain laiskahkon marjastajan uutteruuden puute.
Mökkijärvestämme olemme tutustumisreissujen myötä löytäneet hyvän ahvenpaikan. Veneen laidalta pilkkimällä ja verkoilla on päässyt ahvenfileen makuun. Ja vielä kun fileen kylkeen paistaa kanttarelleja niin pystyy syömään! Todellista lähiruokaa. Teeripaistia en ole vielä päässyt tälle syksylle maistamaan, mutta onhan tässä vielä aikaa. Ja mikä tärkeintä, kanalintukanta tuntuu olevan ainakin kohtuullisella tasolla monin paikoin. Se ilahduttaa metsämiehen mieltä.
Ettei nyt menisi pelkäksi luonnon antimista jaaritteluksi niin kaikista tärkeimpiä ovat olleet kuitenkin yhteiset hienot perheen ja ystävien kanssa luonnossa vietetyt hetket. Niihin olisin tyytyväinen vaikka en sitä teeripaistia tänä vuonna saisikaan. On suuri onni elää maassa, jossa on puhdas luonto ja vapaus siellä liikkumiseen.
Voikaa ihmiset hyvin ja ulkoilkaa mahdollisuuksienne mukaan!
vuosi vuodelta koen syksyn voimakkaammin
keltaisten lehtien havina sielussani sekoittaa ilon haikeuteen ja marras minussa ottaa vallan
ei se ole surua, ei toivottomuutta
se on kaiken olevaisen yläpuolella oleva laki
ensi keväänä jälleen
toivon vereni kuumentuvan ja poskieni punertuvan
näkeväni joutsenparin taivasta vasten
plokkariukki
Se on justiinsa niin kuten kaima sanot! Mihin ilman luonnossa oloa ja siitä nauttimista joutuisimmekaan? Joskus pienikin hetki, vaikka ihan lähimetsässä saa meissä ihmeitä aikaan.
Heleena
Metsään haluan mennä nyt.
Tänäänkin lähden raapaisemaan kolmen litran kannullisen puolukoita lähimetsästä, salaisesta paikasta.
Eilen kävin tarkistamassa, että paikka on koskematon varmasti. Jippii! Mättäät hehkuivat punaisenaan marjoja. Saahan puolukoita vaivattomammin toki kaupan pakastealtaasta, mutta en halua ostomarjoja toistaiseksi kaappiini.
Syksyisessä metsässä on paljon muutakin nautittavaa kuin kotiintuomisina puolukat.
Pienikin hetki lähimetsässä saa ihmeitä aikaan, kuten Plokkariukki toteaa. Värit, raikas, kuulakas tai tihkusateinen sää, tikka puussa, oravat, pienenpienet linnut ovat herkkua aivoille ja keholle.
Joskus innostun keräämään myös korikaupalla sieniä. Silloin ristiselkä sanoo, että stop tykkänään.
Toisaalta, kipu kasvattaa.
Kirjoittava metsämies
Hienoa Heleena! Metsässä on monia puolia. Joskus on mukavaa vaikka vaan istua kannon nokassa ja kuunnella puiden huminaa.