Jostain syystä talviverkkokauden aloitus on osoittautunut tänäkin vuonna haasteelliseksi, enkä ole välttynyt pieniltä kommelluksilta. Loppiaispäivänä lähdimme veljen kanssa mökkijärvelleni kovalla tohinalla ja asenteella ”nyt näpätään kuhaverkko pyyntiin”.

Olin hankkinut verkkonarun jään alle uittoa varten Jääraketin, jossa on jään kannesta ponnistavat vetävät piikkipyörät. En kiinnittänyt pyöriä valmiiksi rakettiin ja kun tuli aika laittaa raketti uimaan, paljastui, että mukana ei ole ruuvimeisseliä pyörien kiinnityksen kiristämiseen. Kilometrin tarpominen mökille ruuvimeisselin hakuun ei innostanut ja yritimme kiristää pyörät paikoilleen auton avaimen kärjellä. Eihän siitä mitään tietenkään tullut. Raketti pudotti molemmat pyöränsä järvenpohjaan välittömästi kun saimme sen avantoon.

No, homma oli hyvällä alulla. Seuraavana päivänä hain kalastusvälineliikkeestä uudet vetopyörät ja vielä yhden parin lisää varapyöriksi. Lauantai-aamuna lähdimme uudelleen reissuun, tällä kertaa ystäväni kanssa. Ajatuksena oli yöpyä mökillä samalla reissulla. Tällä kertaa kiristimme raketin pyörät paikoilleen jo mökillä. Kun hakkasin toista avantoa, josta raketti naruineen oli tarkoitus nostaa jäälle, upouudella tuurallani, niin käsivarteni ympärille kiedotusta varmistuslenkistä huolimatta sain tuuran pudotettua avantoon. Sinne sukelsi kuin ohjus. Siinä vaiheessa saattoi suustani karata jo pari voimasanaa. Onneksi mukana oli kirves ja sain sillä hakattua avannon loppuun.

Lopulta saimme verkon pyyntiin ja siinä vaiheessa olin jo melko tavalla jäätyneestä roiskevedestä kuorrutettu ukko. Lähdimme mökille lämmittelemään ja viettämään leppoisaa miesten päivää.

Aamulla palasimme suurin toivein pyyntipaikalle. Kun aloin nostamaan verkkoa jäälle niin totesin, että se ei liiku mihinkään. Oli todella tiukasti kiinni jossain pohjamalmissa tai missä lie. Jouduimme kaksin miehin väkivalloin repimään verkon ylös. Verkkoon oli uinut yön aikana hieno n. 2 kilon kuha! Verkkoa ylös repiessä huomasimme, että vetonaru oli solmusta poikki. Emme saaneet verkkoa uudelleen pyyntiin, koska tällä kertaa ei sitten ollut sitä Jäärakettia mukana.

Alkoi jo naurattaa koko homma. Jäätynyt verkko ja kuha ahkioon ja mökille lämmittelemään ja kalan fileointiin.

Tämäkin reissu jää muistojen kätköihin hauskana ja opettavaisena kokemuksena. Laitan verkon uudelleen pyyntiin helmikuun aikana.

toiveikkain askelin kävelen, ympärillä valkeaa pehmeyttä

kuuma veri suonissa pakottaa kiiruhtamaan

siellä jossain, jääkannen alla on hiljainen maailma

sinne asetan pyytöni, tuon tutun luodon kupeeseen

minä toivon, uskon, luulen olevani varma, kun painan päätykepin paikoilleen

yö on levoton, unissa välkkyy messinki 

aamunkajo tuo todellisuuden tullessaan

vedän saappaat jalkaani ja hymyilen