Kuumaa kalastusta

Kesäloman aikana tuli mahdolliseksi lähteä perhokalastamaan eräälle lempikalapaikoistani, Lieksanjoen Ruunaalle. Ystäväni oli mennyt paikanpäälle jo edellisenä iltana. Erittäin lämmin ja pitkään jatkunut hellejakso oli lämmittänyt vedet ennätyslukemiin. Osa koskikohteista oli jo suljettukin, koska lämmin koskivesi on suuri rasitus lohikalalle, saati jos sen joutuu syystä tai toisesta vapauttamaan takaisin virtaan.

Metsähallitus antoi kuitenkin Lieksanjoella kalastuksen jatkua. Kyseessä on suuri virta ja kalasto suurelta osin istutettua taimenta sekä kirjolohta. Koska kalalle on mentävä silloin kun aikataulut sen mahdollistavat, lähdimme kuitenkin matkaan. Ennakkoon toki osasimme arvata, että kalan syönti tulee olemaan tosi heikkoa ja mahdollinen lyhyt ”syönti-ikkuna” koittanee joskus yöllä viileämpään aikaan.

Reissu sujuikin täysin ennakko-odotusten  mukaisesti. Tärkeintä oli, että meillä oli mukavaa yhteistä aikaa. Lähdimme toki aamuvarhain kalaan ja illalla päivälevon jälkeen uudestaan, mutta yöllä keskityimme nauttimaan majoituksen suomista eduista. Ei tämä niin vakavahenkistä hommaa ole. Oli mukavan leppoisaa kalastella hienoissa maisemissa ja nautiskella luonnossa. Viileän yön jälkeen varhain aamulla virta tarjosi upean sumuiset maisemat koskiveden ollessa ilmaa reilusti lämpimämpää. Summa summarum, hienoa oli taas kerran!

 

P.S. Nyt ei poikkeuksellisesti irtoa loppurunoa, olen kesäterässä.

Jätä kommentti

*