Luonnollista ravintoa

Paljon on vuoden mittaan ollut keskustelua ruuan ekologisuudesta, kasvisruuan käytön lisäämisestä, kansallisen elintarviketuotannon ylläpitämisestä ja kaikkeen siihen kytkeytyvästä mukaan luettuna huoltovarmuus. Minusta ei saa kasvissyöjää olen liian paatunut kuluttamaan eläinperäistä ravintoa ja enkä ala muutenkaan ketään moralisoimaan. Syökööt itse kukin mitä haluaa. Jos minulla olisi mahdollisuus niin yrittäisin elää mahdollisimman paljon itse pyydetyllä riistalla ja kalalla. Marjat keräisin metsästä. Toki näin teenkin, mutta aika vaikeaa pelkästään näillä antimilla on ruokkia perhettä tässä nykymaailmassa. Ja välillä se mikroateria pelastaa kiireisen päivän.

Aasinsiltana tästä aiheesta… päätin joulunpyhinä aloittaa talvikalastuksen. Hommaa vaikeuttaa ainakin täällä Savossa olematon jäätilanne järvillä. Ajattelin laittaa mökkijärvelle pyyntiin muutamia iskukoukkuja jouluhauen toivossa. Koukkuihin tarvitaan syötiksi kaloja, oman kokemukseni mukaan parhaita ovat kirkaskylkiset kalat. Särki on ehkä paras ja muikkukin käy. Joulukiireessä kauppoja kiertäessä en sattunut kalatiskille niiden auki ollessa, enkä löytänyt syöttimuikkuja mistään. Pilkkimällä syöttikaloja varmaan saa, mutta koska minulla ei ole kuoleman kaipuuta, en uskalla mennä kovin kauas rantaviivasta näin huonoilla jäillä. Mitä siis tehdä, että saisi koukut pyyntiin?

Eräästä kaupasta löysin aattoaamuna silakanpaloja, joilla oli viimeinen myyntipäivä. Hajukin oli jo vinkeä. Itse en olisi niitä enää syönyt, mutta ehkä hauelle kelpaisi. Eräästä sekatavarakaupasta löysin kalanmuotoisia muovijigejä. Päätin tehdä näillä syöteillä kokeen. Osaan koukuista mynnähtäneitä silakanpaloja ja osaan muovikaloja.

Tulos on tähän asti ollut ennalta arvattava. Jouluhauki jäi saamatta. Taitaa kalankin olla vaikeaa muuttaa kulutustottumuksiaan tai sitten koukut ovat huonossa paikassa. Siellä ne ovat edelleen pyytämässä tyhjää. Tänään menen markettiin ja alan taas etsimään kokonaisia muikkuja. Onneksi on suomalaista kinkkua, etteivät posket pääse kapenemaan.

kalamies kovettu
puukonterä lovettu
hakattu kiviin ja kantoihin
eksytty vääriin rantoihin
mikään ei voi harrastusta estää
jos kahluuhousun perse kestää
tiukassa on kolmen kilon taimen
päässä tuskin muutama haiven
loppuun asti mä kuljen tämän tien
paskan vavan arkkuuni vien

 

 

Jätä kommentti

*