Mehtä se elättellöö

Tekeepi mieleni kirjoittaa muutama rivi metsän merkityksestä minulle. Nuoruuden kasvuympäristö metsien ja järvien ympäröimänä Pielaveden maaseudulla oli otollinen luontosuhteen syntymiselle. Jos ympärillä on vain metsää niin luontoharrastusten pariin ohjautuu väkisinkin. Ja mitäpä muuta kuin metsäläinen voisi minun kaltaisestani nuotiolla haaveilijasta tullakaan. Metsä on tarjonnut minulle leivän pöytään jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Muistan kuin eilisen päivän, kun päätös metsäkouluun hakeutumisesta syntyi. Olimme isävainaan kanssa laskemassa hänen pystykarsimiaan mäntyjä kirkkailla kevättalven hangilla ja salaman lailla mieleeni iski, että minä haen seuraavassa yhteishaussa Toivalan metsäkouluun. Se oli miehen menoa. Lukio jäi kesken ja se ei ole oikeastaan koskaan todella harmittanut.

Metsäalan työurallani olen saanut tehdä monia mielenkiintoisia työtehtäviä, metsurin hommista puunostajan tehtäviin. On kai suopeiden esimiehieni ansiota, että työtä on riittänyt ja olen kyllä yrittänyt parhaani mukaan sitä tehdä. Metsätalouden ja metsäteollisuuden merkitys Suomen kansantaloudelle ja monitahoiselle kansalaisjoukolle on elintärkeä. Sekin antaa uskoa oman työn tekemiseen ja antaa tunteen siitä, että teen merkityksellistä työtä. Ettei nyt menisi pelkästään taloudellisen näkökulman ylistämiseen niin muut metsän tarjoamat arvot ovat minulle myös mittaamattoman tärkeitä. Metsästän, kalastan ja viihdyn luonnossa kaikin tavoin. Metsä on minun puuhamaani, siellä ei ole koskaan tylsää. Ympäristöarvojen huomioiminen ja metsän taloudellinen käyttö eivät mielestäni ole toisiaan pois sulkevia asioita, vaikka julkisuudessa kiivainta keskustelua käyvätkin äärilaitojen mielipiteiden edustajat. En millään usko, että normaalijärjellä varustettu suomalainen haluaisi tuhota luontoa. Äärilaitojen sijaan pitäisi löytää kultainen keskitie ja yrittää ymmärtää vastakkaisen näkökulmankin ajattelijoita.

Kirjoittamiseeni metsä antaa loputtomasti ideoita, joiden paperille pistämiseen on rajoitteena ainoastaan oma laiskuuteni. Jotain pikkuhiljaa syntyykin. Haluan runoissani tuoda esille ihmisen ja luonnon välistä suhdetta ja koska luonnossa olen saanut suurimmat pyhyyden kokemukseni ja muinainen suomenusko viehättää minua niin niitäkin aineksia runoihini eksyy. Olen kiitollinen, että saan elää ja tehdä työtä Suomemme kauniin luonnon parissa. Joka päivä ei ole herkkua, mutta kun on oikein paha päivä niin metsä kummasti rauhoittaa. Aina sieltä tulee pois paremmalla mielellä, kuin sinne mennessä.

Näillä poluilla

kylmille kalevalaisille poluille
syntymässä sysättiin
poika tervassavun ja tuulen
rantoja kulkemaan, soita tarpomaan
mielessä ainainen kaipuu, virvatulen lepatus
liekki ei sammu
kauemmas se pakenee
kohtalon valkoinen peura

 

 

 

Jätä kommentti

*