Alkukesä on tarjonnut meikäläiselle hienoja hetkiä perho- ja uistinkalastuksen merkeissä. Perhokalastajia joskus syytellään kalojen rääkkäämisestä, tarkoitan catch&release kalastusta, jossa kalat vapautetaan takaisin. Joissakin kohteissa se kyllä on pakollistakin tiettyjen kalalajien ja alamittasäännösten vuoksi. Tänä kesänä kalat ovat päättäneet itse vapauttaa itsensä, arvatenkin virkeinä ja hyväkuntoisina.
Yllättävän paljon olen saanut kaloja iskemään pyydyksiini, mutta… olen onnistunut karkuuttamaan kaikki. Karkuutuksia on kertynyt tälle kesälle jo enemmän, kuin edellisinä viitenä vuotena yhteensä. On sitä kalaa kyllä päästy syömäänkin, kiitos parempionnisen (lue taitavamman) kalakaverini.
Eipä tuo harmita, enemmän huvittaa. Jotain on kai tehty jo siinä vaiheessa oikein jos saa kalan iskemään tulvavedessä pintasiimalla uitettuun perhoon. Näin lohduttaudun. Hauskaa on ollut silti ja loppujen lopuksi nämä karkuutusreissut saattaa jopa muistaa paremmin kuin ns. normireissut, jolloin jotain on tullut reppuun asti. Ennätyskalat asia erikseen. Mutta nehän ovat tietysti myös niitä karkuun päässeitä…
Laulun sanoin: vielä on kesää jäljellä ja mitähän kaikkea hienoa vielä ehtiikään tapahtua tulevilla kalaretkillä. On tämä vaan hieno laji. Kuka sanoo että elämän pitää aina olla helppoa.
Nyt en ehdi kirjoittaa enempää, on kiire raplaamaan perhorasioita.
Mukavaa kesää kaikille!
Joki
Lieksanjoki, katso minua sileällä peilillä
tyynellä suvannolla
itätuulessa minä olen epätoivon viima
länsituulessa emon syli
joki, kuule huuto
sinun poikasi pyytää
opeta olemaan pihkalatvan puraisu
kasvata kova sääpinnan suoja
parkki pahalle päivälle
plokkariukki
Pääsispä vielä edes kerran perhovavan kanssa sellaiselle joelle tai virralle, jossa ei tarvitsisi alamittaisia jalokaloja narrata ja takaisin päästellä. Viimeisestä kunnon perhoreissusta kulunut jo vuosia, vuosikymmeniä. Tuoretta uistinkalaa on meidän perheessä syöty urakalla, niin kuhaa kuin haukeakin, taimen on vielä tänä kesänä saamatta. Jalokalaa kannatta aina pyytää vaikkei saisikaan.
Kirjoittava metsämies
Suomen ja Ruotsin Lapissa ainakin kookasta harjusta löytyy runsain mitoin, vaan kaakana ovat ne seudut Savosta katsottuna. Taimenkanta on monissa vesistöissä alhainen, mutta kalastushan on kaikella tapaa mukavaa ja kala hyvää. Kireitä siimoja Plokkariukille!
Tommi s
Hyvä Ari
Leena Raveikko
Tuo rukous joen jumalalle oli hieno. Liekö se sama kuin kaikkien vesien jumala, Ahti. En tiedä mikä on pihkalatvan puraisu, mutta ilmaisu on hieno. Jotain ylevää sen täytyy olla, latva on korkealla ja tuuli sen sieltä tavoittaa. Karkuutus on myös vekkuli ilmaisu, liekö ihan tavallista kalastuskieltä. Taidan ottaa käyttööni, käy lasten kasvatukseenkin.