Ei oo pakko jos ei taho..

Katselin viime vuoden kalenteriani ja yllätyin itsekin missä kaikessa olen aikaani kuluttanut. Seurakunnan luottamustehtävät vilahtelivat usein kalenterin sivuilla. Tuskin tuolla minun käyttämälläni ajalla on ollut vaikutusta taivasosani perimiseen tai  seurakuntalaisten uskonelämään. Nyt kun älysin jättäytyä pois tuosta tehtävästä, on tilalleni saatu nuorempia ja viisaampia luottamushenkilöitä. Tuli siinä kalenteria selaillessani mieleeni Jope Ruonansuun joululaulu Onko pakko vaikkei taho. Kuulun siihen ihmisryhmään jonka sanavarastosta puuttuu ei-sana. Kalenteria lukiessani päätin alkavan vuoden aikana opetella tuon tarpeellisen kieltosanan ja ruveta sitä myös käyttämään. Sitä välillä uskottelee itselleen, että on tärkeä ihminen jos johonkin hommaan, vaikka todellisuudessa antautuu tehtäviin joihin kukaan muu ei suostu. Lähden aina mukaan toimintoihin täydellä teholla miettimättä asioita sen tarkemmin. Usein tuleekin mietittyä, että miksi tuli antauduttua  tähänkin hommaan.
Siispä uuden kalenterin täyttäminen alkakoon sellaisilla asioilla joista on ennen kaikkea  iloa ja hyötyä itselleni. Toivon mukaan kalenterini täyttyy mieluisista harrastuksista ja uusista ihmissuhteista. Tämä eläkeläisen elämä on siitä mukavaa, että saa itse valita miten aikansa kuluttaa kuin vain terveenä säilyisi. Säälin ihmisiä, jotka jokapäiväisen leipänsä tienaamiseen joutuvat tekemään, joka päivä, sellaista työtä josta eivät pidä, On vaan pakko vaikkei taho.