Intervallihoidosta terminaalihoitoon

Kautta aikojen on ihmisiä luokiteltu erilaisiin ryhmiin. On köyhiä ja rikkaita, viisaita ja tyhmiä, maalaisia ja kaupunkilaisia ja vaikka minkälaista ryhmittelyä. Nyt kun kaikille on tehty selväksi se minkälaisia ihmisiä kuuluu älymystöön, niin rupesin ajattelemaan, että minkähänlaisia ovat sivistyneet ihmiset. Näkemykseni kun on, että älymystöön kuuluvat eivät välttämättä ole sivistyneitä, ei ainakaan jos sivistynyt ihminen määritellään käytöksen ja puheiden perusteella. Jokaisella ihmisellä on varmaan tästäkin asiasta oma mielipiteensä ja näkemyksensä.
Sivistyneenä ihmisenä pidetään ehkä yleisimmin ihmistä, joka käyttää paljon sivistyssanoja, sellaisiakin joiden merkitystä ei tavallinen tallaaja ymmärrä. Poliitikot tekevät usein niin. Kirjahyllystäni löytyi sivistyssanakirja, joka on painettu v 2005. Se on paksu teos, mutta epäilenpä, että siinä oleva tieto on jo jäänyt pahasti jälkeen, nykyisin uusia sanoja kun syntyy kuin sieniä sateella. Olen jäänyt kyllä pahasti jälkeen myös esimerkiksi uusissa ammattinimikkeissä. Ammattien nimet ovat menneet totaalisesti uusiksi. Löytämäni sivistyssanakirjan avulla yritin laatia mahdollisimman ”sivistyneen” kuvauksen kylämme toiminnasta. Tästä kertomuksesta taitaa kuitenkin tulla kaikkea muuta kuin sivistynyt kirjoitus, mutta yritänpähän kuitenkin.
Palosenmäen kylällä asuu monta emeritusta ja empaattista ihmistä. Kylän toiminta on viime vuosina ollut pääasiassa traditionaalista. Tämä suuntaus on todettu täällä toimivaksi. Siksi ei hypermodernia toimintamuotoja ole paljonkaan sisällytetty strategioihin. Silti yritetään jatkuvasti saada kyläläiset tuottamaan uusia innovaatioita niin, että toimintaan saataisiin uusia muotoja. Pääasia kuitenkin on, että päätökset tehdään demokraattisesti niin ettei kyläläisten keskuuteen synny oppositiota.
Puutteena toimintojen järjestämiseen on koettu nuorten ihmisten puuttuminen kylän vakioasukkaiden joukosta. Nuoret ovat lähtenee opiskelemaan ja valmistuneet ammatteihin ja sen myötä asuinpaikkakin on saattanut muuttua. Tällä hetkellä kaksi kylämme nuorta on fuksina Joensuussa. Kylällä on kasvamassa nuorisoa ja toivon mukaan muutaman vuoden kuluttua he järjestävät toimintaa kylätalollamme Koivulassa. Kylällämme asuu ahkeria yrittäjiä, joiden elämää määrittelevät agendan säännöt.
Vaikka kylämme päätökset eivät ole suoranaisesti globaaleja, eivät kylämme emeritukset seiso tumput suorina ja indolettinä tätä maailmaa katselemassa. Tarkkaavaisin silmin ja korvat kuulolla tämän maailman menoa seurataan. Monella emerituksella ja kyläläisellä on filharmonisia taipumuksia ja luonto on kaikille kylän asukkaille ensiarvoisen tärkeä virkistyksen ja voiman lähde.
Kun menee naapuriin, voi aina aistia sen hospitaliteetin joka tällä kylällä yleisesti vallitsee. Se on kyllä absurdi näkemys, että kylän ihmiset eivät pidä huolta miljööstään ja että siihenkin tarvittaisiin joku ylempi taho indikoimaan näkemyksiään ja antamaan ohjeita ympäristömme hoidossa. Onhan niitä olemassa monenlaisia klikkejä, jotka haluavat meidät maalla asuvat klassifioida ja rankata omaan lokeroonsa.
Nyt kun uusi sote-laki on valmistumassa, voi vain toivoa, että sen vaikutukset olisivat myönteisiä meille taajaman ulkopuolella asuville. Onhan sitä kehitystä tälläkin alueella tapahtunut. Nyt ovat jo reseptit ja epikriisit sähköisessä muodossa ja kun kaikkitieto saadaan kokonaan tallennettua nettiin, voimme muistella elämämme varrella koettuja sairauksia ja elää kipuja ja särkyjä uudelleen. Olen varmaan väärässä kun oletan, että koko minun elämäni sairauskertomus rävähtää netistä eteeni samalla tavalla kun päivän lehti. Samalla kun käyn katsomassa näköislehdestä, mitä tänään torilla Iisalmessa on tarjolla, voin samalla tarkistaa minkälainen oli terveydentilani vuonna 1980. Nämä ovat niitä ikäihmisten uusia virikkeitä. Täytyy vain toivoa parasta ja pelätä pahinta ja katsoa mitä nämä uudistukset tuovat tullessaan.
Intervallihoidon ja terminaalihoidon väli kun saattaa olla kohdallani pitkäkin.

Jätä kommentti

*