Karman laki

On olemassa vanhoja sanontoja ja uskomuksia jotka ovat minusta todellisia.  Saattaa tosin kulua pitkiäkin aikoja ennen kuin huomaa, että noinhan se asia menee.  Yksi niistä uskomuksista on Karman laki. Se on kohdallani mielestäni toteutunut ainakin kerran ihan uskottavalla tavalla. Uskon myös, että ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Siitä on kulunut jo useita vuosia, elettiin vielä markka-aikaa. Jostakin syystä kuvittelin, että voisin ostaa jalkaani sopivat kengät sovittamatta niitä etukäteen. Varmaan äkillinen mielenhäriö ottaen huomioon jalkani muodon.  Tuttavamies oli tilannut tanssikengät postin välityksellä ja kun mieheni sovitti niitä, hän halusi itselleen myös sellaiset. Soitin sitten erään kuuluisan tanssinoepettajan liikkeeseen ja tein tilauksen. Siinä sivussa  kysäisin, että löytyisiköhän sieltä minullekin sopivia kengät.  Tanssiopettaja kysyi kokonumeron ja oliko minulla ollut aikaisemmin tanssikenkiä. Hän vakuutti asiantuntijan äänellä, että hän kyllä tietää millaiset kengät tarvitsen.  Sain paketin postiennakkona ja avasin innoissani sen jo työpaikalla. Kenkieni sisään mahtuivat vain varpaani.  Laitoin kengät seuraavana päivänä takaisin, kirjoitin mukaan ystävällisen kirjeen ja pankkisiirtolomakkeen rahojen palautusta varten. Muutaman päivän kuluttua sain kirjeen, jossa ilmoitettiin lyesti, ettei rahoja palauteta, vaan minun pitää mennä vaihtamaan kengät Vierumäelle tai heidän liikkeeseen Helsinkiin. Soitin tanssinopettajalle ja kerroin, että Vieremä ei ole lähelläkään Vierumäkeä ja että Helsinkiin on matkaa viisisataa kilometriä niin että lähettäkää vaan rahat takaisin. Hän kieltäytyi lähettämstä rahoja. Minua alkoi kiukuttamaan tuollainen öykkäröinti. Ei olisi ollut suuri vaiva viedä pankkisiirtolomaketta pankkiin ja palauttaa rahat. Sitten keksin, että onhan se olemassa Kuluttajavalituslautakunta joka voisi ratkaista asian. Laadin huolelliseti valituskirjeen ja jäin odottamaan päätöstä. Kesti yllättävän kauan ennen kuin minuun otettiin yhteyttä. Sain postissa jäljennöksen toisen osapuolen vastineesta ja se oli aivan törkeää tekstiä.  Liikekumppanini totesi, ettei hänen liikkeensä ole mikään postimyyntiliike ja itseään yleiseksi edunvalvojaksi kutsuva henkilö ei saa rahojaan takaisin, vaan hänen on tultava sovittamaan itselleen toiset kengät Helsinkiin. Tämä arvon herra ei ollut tietoinen, että yleinen edunvalvoja on virallinen ammattinimike, vaan hän luuli, että olen sen itse keksinyt. Kuluttajavalituslautakunta ratkaisi asian tanssinopettajan eduksi.
Sinä vuonna helsinkiläiset valitsivat Stadin kundin ja Stadin friidun ja kuinkas ollakaan liikepuppanini sai Stadin kundin nimityksen. Sen nimen kantajalta ei ilmeiseti vaadittu suurtakaan yleistietämystä eikä yhteistyökykyä. Minusta se nimitys osui aivan oikealle henkilölle. Kirjoitin vielä kerran herra tanssinopettajalla. Taisin kirjeessä antaa hänelle vähän valistusta yleistiedossa ja muissakin asioissa sekä totesin, että hänkin saattaisi  vielä jossakin vaiheessa vanhuudessaan tarvita yleisen edunvalvojan palveluksia. Kerroin myös, että tämä rahasumma ei kaada minun taloutta ja pyysin lähettämään rahat Aseman lapset ry:lle. Enpä usko että rahat sinne päätyivät, sen verran töykeä ja ylpeä oli tuo helsinkiläinen herra.
Muutama vuosi sitten luin lehdestä, että kyseinen tanssinopettaja oli menettänyt huomattavan summan rahaa jossakin sijoitusjutussa. Hän syytti pankkitoimihenkilöä harhaan johtamisesta, mutta hävisi oikeusjutun. Syrjäkylällä eräs mummo taisi olla vahingoniloinen, ainakin vähän. Karmann laki oli toteutunut.
 
 
 
 

Jätä kommentti

*