Muistin varasssa

Tapasin kaupunkireissulla kahvilassa pitkäaikaisen tuttavapariskunnan. Vaihdoimme kuulumisia ja juttelimme kaikenlaista. Jonkin ajan kuluttua mies katsoi minua pitkään ja kysyi, että kuka sinä olet. Silloin tajusin, että vuosi oli tehnyt tehtävänäsä muistisairaan elämässä.
On olemassa monenlaisia parannuskeinoja ja varaosia ihmisten auttamisessa ja eliniän jatkamisessa. Nykyisin pystytään vaihtamaan ihmisille melkein mitä tahansa varaosia. Kuitenkin ihmisessä on olemassa asioita, joita ei voi korvata keinotekoisesti, kuten muisti, ajatus ja tunteet. Vielä ei ole keksitty levykettä tai muistikorttia, jonka voisi asentaa tilalle sen jälkeen kun omat tehot alkavat pettää
Olen lukenut jostakin, että ihmisen muisti koostuu aivojen lokeroista. Sellaiset asiat joita ei ole käsitelty pitkään aikaan, tallentuvat lokeroissa takimmaisiksi. Ei siis tarvitse olla vielä lainkaan huolestunut muistin pelaamisesta, jos jossakin vastaan tulevan alakouluasteen luokkatoverin nimi on hukassa ja jos tapaamisesta on kulunut vuosikymmeniä. Hänen nimensä on tallentunut muistilokeron takimmaisiin osiin ja todennäköisesti muistuu mieleen vasta seuraavana päivänä.
Muistin ylläpitämiseen on olemassa monenlaisia ohjeita. Uskon kuteinkin, että mitään ei voi tehdä, jos on saanut syntymässään vääränlaiset geenit. Ihmisiä kehotetaan ylläpitäämään muistia täyttämällä sanaristikoita tai pelaamaan muistipelejä. Meillä jokaisella on muistissamme asioita, hyviä ja pahoja, jotka ovat kulkeneet mukanamme vuosikymmeniä. Sellainen on esimerkiksi kertotaulu. Se opittiin koulussa ja sen osaa jokainen vanhanakin kuin vettä valaen. Muistan kouluajalta myös määritelmän Arkimedeen laista. Istuimme koko luokka laiskanläksyä niin kauan, että jokainen osasi sen ulkoa. En ole kyllä koskaan elämäni aikana tarvinnut tuota tietoa, vaikka se on tallennetu muistini lokeroihin lähtemättömästi.
Tunneasioissa aivot ja sydän tekevät yhteistyötä, niin ainakin uskon. Sydämestä on monta sanontaa. Ihminen voi olla sydämellinen tai sydämetön. Sydän voi murtua surusta tai pakahtua onnesta. Jokainen meistä muistaa varmaan äidinkielen oppitunneilta ohjeen, että sydämeen ei mahdu kahta ämmää. Tosin nykyajan ihmisten sydämiin mahtuu useampiakin ämmiä. Monelta sydänsurulta kyllä vältyttäisiin jos noudattaisiin tuota vanhaa kieliopin yhden ämmän sääntöä.
Meikäläisen iässä ei kannata muistinvaraan jättää mitään asioita. Kaikki menot on kirjattava ainakin kahteen kalenteriin ja vielä puhelimen muistiin varmistamaan, että on oikeassa paikkassa oikeaan aikaan. Huono näyttää olevan muisti meidän yhteisista asioista päättävilläkin. Tämän voi todeta kun kuuntelee esimerkiksi eduskunnassa kansanedustajien puheenvuoroja. Jos päättäjien muisti ei ulotu edes neljän vuoden taakse, niin mihin tämä maailma on menossa.

Jätä kommentti

*