Syrjäkylän mietteitä

Täällä syrjäkylän mummokin korvat höröllään ja aistit valppaana seuraa Suomen politiikan kuvioita. Saadaanko Suomi nousuun, sen vasta aika näyttää. Vaikka uuden hallituksen toimenpiteet eivät suuresti muutakaan meikäläisen elämää, on jokaisella muutoksella kuitenkin vaikutusta kaikkiin Suomen kansalaisiin. Maassamme eri paikoissa eläviin ja eri ikäisiin ihmisiin päätökset kohdentuvat eri tavalla. Työttömyys on mielestäni kaikkein vaikein asia ihmisten elämässä. Sitä eivät meidän ikäluokan ihmiset ole kokeneet. Meikäläinen eläessä nuoruusvuosiaan, ei työstä ollut puutetta. Jos viitsi opiskella oli työn saanti varmaa. Työnteko aloitettiin siihen aikaan nuorempana ja tyvestä puuhun oli silloinkin noustava. Eivät ne palkat silloinkaan olleet päätä huimaavia, mutta silloin ei ollut tapana saada kaikkea heti ja nyt. Työuran alussa piti säästää talvisaappaidenkin ostoon, koska palkasta piti säästää myös opintolainan lyhennyksiin. Maailma on muuttunut paljon niistä ajoista. Ne ajat olivat silloin sitä ja nyt eletään tätä päivää eivätkä nämä vanhat asiat ole aina vertailukelpoisia nykypäivän elämisen kanssa.
Katsoin viime viikolla televisiosta tanskalaisen dokumentin Kreikan taloudellisesta tilanteesta. On aivan uskomatonta, että siellä päättäjät ovat vuosikausia olleet välinpitämättömiä rahan käytössä. On eletty kuin pellossa ja veräjät auki. Kukaan ei ole ottanut vakavasti veronmaksua, korruptio rehottaa joka puolella ja valtion varoja on käytetty tappiota tuottaviin toimintoihin. Suomessa on erilaisia veroja ja monta sellaistakin, joiden tarkoituksesta ja käytöstä tavantallaajalla ei ole käsitystä.                                               Jos ostaa asunnon, on maksettava varainsiirtoveroa, on arvonlisävero, autovero ja kiinteistövero joka salokylän torpastakin. Taajaman ulkopuolella ei kiinteistöverolle mielestäni saa mitään vastinetta. Autoverokin koskettaa juuri niitä, joiden on pakko pitää autoa jos aikoo käydä töissä, yleisiä kulkuneuvoja kun ei ole käytettävissä. Jos perheessä käy kaksi henkilöä töissä, on taloudessa oltava kaksi autoa, työajat kun harvoin sattuvat samaan aikaan. Sellaisille ihmisille, joilla on vaihtoehtoja matkanteossa, on auto enemmänkin ylellisyystarvike ja heidän pitäisikin maksaa autoveroa, jos sellainen on määrätty. Täällä Suomessa talvella työhön lähtijä puhdistaa aamulla ensimmäiseksi autonsa jäiset ikkunat joskus jopa kolmen kymmen asteen pakkasessa ja suunnistaa töihin huonosti aurattuja teitä. Maksaa verot joka hankkeestaan, jos ei vapaaehtoisesti, niin sitten pakkoperinnällä. Siinä tilanteessa lämpimien maiden ihmiselle saattaisi tulla itku.
Tuo Kreikalle avustuksen antaminen tässä meidänkin taloudellisessa tilanteessa on vähän sama kuin lähdettäisiin sammuttamaan naapurin tulipaloa, vaikka omassa talossa jo tuli kytisi.
Ovat ne Suomen kansalaiset olleet ennenkin kovilla, maksaneet sotakorvaukset ja rakentaneet yhdessä tätä yhteiskuntaa. Eikä se pojasta polvi ole huonommaksi muuttunut eikä suomalainen sisu minnekään hävinnyt.
Katsoin viime viikolla televisiosta toisenkin dokumentin, joka koski työn liikkuvuutta. Dokumentissa näytettiin parikin kertaa kuva, jossa meidänkin presidenttimme Tarja Halonen hymyili toisten EU maiden johtajien kanssa. Monta asiaa päätettiin toteuttaa silloin  globaalisti. Sitten näytettiin esimerkki siitä, mihin tällainen  päätöksenteko on johtanut.
Työmarkkinoille on syntynyt useita epämääräisiä vuokrausfirmoja, joiden toimesta työvoimaa liikutellaan maasta toiseen ilman mikään laista vastuuta ihmisistä. Työntekijät asuivat kurjissa olosuhteissa ja tekivät pitkiä päiviä ilman että heidän taloudellinen tilanteensa kohentui. Palkat olivat aivan mitättömiä, rakennuksella työskentelevä ihminen sai palkkaa 3,50€/h vaikka alkuperäinen työn tilaaja maksoi työstä 15.00€. Dokumentissa näytettiin myös, miten esimerkiksi Saksaan oli palkattu teurastamotyöntekijöitä Romaniasta ja Puolasta ja saksalaisia työntekijöitä oli sanottu irti. Kymmeniä vuosia alalla toiminut työntekijä kertoi, että jouduttuaan työttömäksi hän joutunut myymään talonsa ja toimeentulo on hankalaa. Jos näille vuokrafirman työtekijöille sattui tapaturmia, heidät lähetettiin kotimaahansa ja he saivat itse kustantaa hoitonsa kotimaassaan. Globaali työvoiman liikuttaminen on hallitsematonta ja kärsijöinä ovat heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. Tuntuu aivan uskomattomalta, että tällaista tapahtuu. Meidänkin maassa poliitikot hehkuttavat näitä työn liikkuvuuden ihanuuksia. Kaikissa asioissa pyritään ajattelemaan globaalisti. Kyllä päätöksentekijöillä on aika suppea näkemys näistä asioista.
Koulutetut ihmiset painivat aivan toisessa sarjassa työmarkkinoillakin. Köyhien maiden työntekijöistä ei ole kukaan kiinnostunut. Nyt on lehdissä ollut artikkeleita joissa on kerrottu, että monet koulutetutkin suomalaiset ovat joutuneet vaikeuksiin työhön sijoittumisessa esimerkiksi Espanjassa.
Maailmassa tapahtuu myös kauheita asioita, joiden tapahtumisiin ihmisillä ei ole mitään vaikutusvaltaa. Nepalin maanjäristykset ovat taas kerran osoitus siitä. On vaan vaikea ymmärtää, että kaikkein köyhimmät ihmiset joutuvat usein näiden luonnonvoimien uhriksi.

Jätä kommentti

*