Tieto lisää tuskaa

Minäkin, pätö rustooja, rohkaistuin lähtemään Raatihuoneelle kuuntelemaan tolokkuja kirjoitusneuvoja. Siellä tapasin entisiä kirjoittajatuttavia, joiden kanssa vuosia sitten pähkäiltiin kirjoitukseen liittyviä asioita. Meillä oli yhteinen kirjoittajayhdistyskin, Panu nimeltään, joka on kuulema nyt kuollut ja kuopattu. Raatihuoneella oli paikalla tunnetusti taitavia sanaseppoja joita en ole tavannut moneen vuoteen. Tilaisuudessa oli niin tiivis tunnelma, että lepotauolla ollut kirjoittamisen halu sai pienen tökkäyksen. Jo vuoden alkupäivinä annoin vallan Suomessa vallitsevalle alakulotunnelmalle. Jokaisesta tiedostusvälineestä on tulvinut ilmoille ikäviä uutisia. Sodat ja pommitukset ovat kaukana meistä, mutta ne löytävät tiensä olohuoneisiimme monta kertaa päivässä, tehosteinaan vielä kuvat sodan runtelemista ihmisistä ja kaupungeista. Ne turruttavat ajatuksemme ja niille ihmisille, jotka muistavat oman maamme sota-ajan, ne nostavat esille ikäviä muistoja. Ystävissäni on henkilöitä, jotka ovat lopettaneet uutisten katselun kokonaan, koska uutisten ikävät asiat aiheuttavat heille ahdistavia tunteita.
Sain ajattelemisen aihetta elämänasenteeseeni, kun kuukausi sitten luin kirjan Elämän Tikapuut. Kirjan teksti on niin selkeästi ja kiinnostavasti kirjoitettu, ettei lukijan tarvitse olla kirjanoppinut. Kirjan teksti osoittaa, että kannattaa yrittää eikä pidä antaa periksi, vaikka lunta tulisi tupaan joka suunnalta. Johtajan paikalle kivutaan alimmalta tikapuulta. Minusta tuntuu siltä, että kirjassa mainittujen henkilöiden kaltaisia ihmisiä on nykyaikana perin harvassa. Vakavat sairaudet ja muut vastoinkäymiset tuntuivat vain lujittavan kirjan henkilöiden myönteistä elämänasennetta. Kanssaihmisistä välittäminen ja elämänarvojen kunnioittaminen on nykyaikana merkittävästi vähentynyt.
Eräänä aamuna jäin vuoteelle loikoilemaan ja miettimään omaa elämääni. Edellisenä päivänä olin saanut vahvistuksen siitä, että kaikki kehoni toiminnot ovat kiitettävässä kunnossa ja ajokorttikin on voimassa ainakin viisi vuotta. Dementiakaan ei vielä häiritse toimintojani, joten mikä tässä on elellessä. Tulin siihen tulokseen, että minulla ei ole osaa eikä arpaa Syyrian sodan syttymiseen, eikä sota lopu minun neuvoillani. Pakolaisasiaankaan en pysty vaikuttamaan vaikka antaisin neuvojani ja kaikki rahanikin. Päätin, että auttamiseen riittää minun osaltani kuukausittain lahjoittamani summa. Jos antaisin vierashuoneemme pakolaisen asunnoksi, turhautuisi tuo ihmispoloinen elämäänsä jo muutamassa viikossa. Hän ei varmaankaan saisi pihametsään ja maisemaan katsoessaan niitä myönteisiä tuntemuksia joita itse saan. Meidän elämänarvomme ja kokemuksemme olisivat niin kaukana toisistaan, ettei niiden yhdistämiseen riittäisi yksi elämä. Näin kylmää ja hiljaista maapallonkolkkaa ei tuo pakolaisraukka uskonut maailmassa olevankaan. Minun tarpeistani ei Suomen velkataakka kasva penniäkään eivätkä minun neuvoni työllisyyden hoitamiseen taitaisi kelvata. Ne kun perustuvat ainoastaan elämänkokemukseen. Jos olisin oppositiossa oleva poliitikko voisin ehkä huutaa kovemmin eduskunnassa ja puhua vielä enemmän toisten puheiden päälle televisiolähetyksissä. Näidenkään toimenpiteiden ansiosta ei työllisyys ja köyhien ihmisten elämä korjaantuisi himpun vertaa.
Päätin lopettaa maailmanlaajuisista ongelmista huolehtimisen ja ruveta elämään täysipainoisesti omaa elämääni. Kesä on kohta kauneimmillaan ja ilonaiheita löytyy kun vain katsoo ympärilleen. Joka puolelta yritetään syyllistää meitä eläkeläisiäkin, mutta ei pidä antaa periksi syyttelyille. Olemme se sukupolvi, joka ei töitä nuorena valkannut eikä sosiaalietuuksia nostanut. Ei ollut muuta keinoa, kuin tulla toimeen omillaan. Koulutus piti itsensä kustantaa ja opintovelkansa maksaa. Siihen aikaan ei ollut työttömyyttä. Ne ovat kuitenkin mukavia aikoja eikä niitä voi verrata nykyaikaan. Kehitys on muuttanut yhteiskuntaa siihen suuntaan, että työt vähenevät ja ihmisten on tultava toimeen sosiaalietuuksiolla.  Miten tästä päästään eteenpäin, on viisaampien ihmisten ratkaisun paikka. Kukapa olisi uskonut entisaikaan, että pankkineidinkin töitä tässä kotikoneella napsutellaan kuin tyhjää vaan.
Maailmassa ja jokaisen ihmisen elämässä on aina parannettavia asioita. On vain pyrittävä siihen, että hyväksyy ne asiat joita ei voi muuttaa ja muuttaa ne joihin rahkeet riittävät. Näiden kahden asian erottaminen toisistaan tahtoo vaan olla joskus hankalaa.

Kommentit

  • Scottpal

    Thank you for another informative web site. Where else could I get that type of info written in such a perfect way? I’ve a project that I’m just now working on, and I have been on the look out for such info. http://ourstage.com/profile/cnunicuytehf/wall_items

Jätä kommentti

*