Vitsit vähissä …

Kirjoitin viimeksi yltiöpositiivisuudesta. Viime aikoina olen törmännyt sellaiseen asiaan, josta ei edes yltiöpositiivinen löydä mitään myönteistä.
Tämä, monen muunkin kylän ihmisen elämää vaikeuttava asia on huonokuntoinen tie.
Sellaiset ihmiset jotka asuvat pikiteiden varsilla, eivät voi kuvitellakaan miten hankalaa ja elämää vaikeuttava asia on kuoppainen tie. Pääsiäisen aikaan Etelä-Suomesta kyläilemässä olleet sukulaiset olivat aivan ymmällään siitä, miten huonokuntoisia teitä Suomessa nykyisin on. Tämä meidän kylältä johtava Karankamäentie pärjäisi teiden huonoa kuntoa koskevassa kilpailussa aivan loistavasti. Näitä huonokuntoisia teitä kun taitaa olla Ylä-Savossa joka kunnassa.
Lieneekö sitten hyvä vai huono asia, että kylälle lähtemistä yrittää välttää kaikin keinoin. Säästää siinä ainakin polttoainekuluja ja eipähän tule joka mielitekoon ostosreissuilla käytyä. Harrastuksiin pitää kuitenkin päästä. Mietin tuotakin kirkossa käyntiä, olen senkin aisian laiminlyönyt aivan totaalisesti. Eihän siitä olisikaan mitään hyötyä, jos kirkkoon menomatkalla päästelee suustaan sopimattomia sanoja ja pyytää niitä rukouksessa anteeksi ja sitten paluumatkalla kaikki kumotaan ja syntisäkki täyttyy taas ääriään myöten. Uskon, että monen muunkin kyläläisen ajatukset ovat pyörineet siellä pimeällä puolella näitä monttuja väistellessä eivätkä ole tehneet kirkkomatkoja.
Lähdin eilisiltana kahdeksan seutuvilla käymään naapurissa. Melkein pihatien kohdalla Karankamäentiellä huitoi naishenkilö apua pyytäen. Iäkkään pariskunnan auto oli uponnut mahaansa myöten liejukkoon. Pariskunta oli matkalla Vieremältä Talaskankaan kautta Järvenpäähän ja he olivat tulleet Vieremälle tätä reittiä. Siinä liejussa he olivat rypeneet jo ties kuinka kauan. Vaimo oli yrittänyt työntää autoa eteen ja taakse, mutta voimat eivät olleet riittäneet saamaan ajokkia tukevammalle alustalle. Vaikka en olekaan mikään remonttinainen, tunsin heti kärystä, että kytkinhän siinä touhussa on autosta palanut. Palasin kotiin hakemaan traktorimiestä vetämään autoa liejukosta ja kyllähän se auto sillä konstilla liejukosta lähtikin. Vaihteet eivät kuitenkaan toimineet, joten oli soitettava apua. Pariskunnan pojanperhe asuu Vieremällä ja kiitos kännykkäajan, apua oli luvassa. Jatkoin matkaani, mutta vielä tulomatkalla pelastusoperaatio oli käynnissä. Pojalla on onneksi vahva auto, niin että remonttiin mennyt vanhempien auto saatiin hinaukseen Vieremälle vietäväksi. Tämä vajoamistemppu tapahtui yleisesti liikennöitävällä tiellä aivan ajoraiteella. Kyläläiset osaavat kiertää suurimmat kuopat ja liejupaikat, mutta ulkopaikkakuntalaiset ajavat niihin tietämättään. Jos tätä tietä liikennöisivät ainoastaan yksittäiset autot, niin tämän ongelman vielä ymmärtäisikin. Tällä tiellä liikennöivät puutavararekat, maitoauto ja kouluauto päivittäin.
Mietin tässä jo tulevaa viikkoa. Ainakin kahtena päivänä pitäisi käydä kaksi kertaa kylällä. Ehdotin jo miehelleni, että otetaan käyttöön seisonta-ajalla oleva vanha maasturimme. Se on ollut viime vuosina käytössä ainoastaan metsästyksen ajan. Sillä voisi päästellä surutta joka montun kautta ja nelivedon ansiosta liejukotkaan eivät olisi esteenä. Dieselkäyttöisenä sen vakuutus olisi kuitenkin niin kallis, että toinen auto pitäisi laittaa seisontavakuutukseen. Säätiedotus lupailee poutakeliä ja kun oikein toivotaan, niin jospa se hiekkakuormakin jostain tielle ilmaantuisi.
Vuosia sitten ehdotin eräälle tämän seudun kansanedustajalle, että hän panisi vireille lakiehdotuksen siitä, että syrjäseutujen asukkaille myönnettäisiin vapautus autoverosta. Yleisiä kulkuneuvoja kun ei ole, on pakko päästä jollakin tavalla liikkumaan. Työssä ollessani kuvittelin joskus pakkasaamuna, että metro kulkee tuossa Karankamäentien kohdalla ja minä vaan hyppään siihen lämpimään kyytiin.
Eipä ole kuulut mitään lakiasiasta, lieneekö tuo kansanedustaja edes selvittänyt asiaa.
Odotellaan nyt vaan kesää ja sen myötä tätä maalla asumisen ihanuutta.

Kommentit

  • Ulkopuolinen

    ”…kun oikein toivotaan, niin jospa se hiekkakuormakin jostain tielle ilmaantuisi”
    Jäädäänpä yleensäkin toivomaan ja odottamaan. Eihän näille osaa muutakaan tehdä.

Jätä kommentti

*