YLTIÖPOSITIIVINEN

Jokin aika sitten Tikkasen Tarja kirjoitti ikävistä ihmisistä. Löysin niistä tyypeistä aikamonta piirrettä, jotka sopivat minuun. Me kaikki ihmiset olemme erilaisia ja käsityksemme ikävistä ihmisestä muodostuvat sen mukaisesti. Minun näkökulmasta katsottuna ikäviä ihmisiä ei ole kovinkaan montaa sorttia ja pyrin välttelemään tilanteita joissa heitä kohtaan. Olen jopa jättänyt väliin harrastuksen sen vuoksi, että olisin joutunut mielestäni ikävän ihmisen vaikutuspiiriin. Työelämässä oli kuitenkin pakko sopeutua ikäviinkin ihmisiin, niin työkavereihin kuin asiakkaisiinkin.
Myönteisestä ajattelutavastani on ollut suurta apua silloin, kun pitänyt tulla toimeen hankalienkin ihmisten kanssa ja puskea tuulta päin. Negatiivinen ajattelu vie paljon voimavaroja eikä se hyödytä ketään, vaikka jokaisessa porukassa on ainakin yksi ilonpilaaja. Jatkuvasti suutaan soittavat henkilöt ilman asiaa, ovat kokousten ja yhteisten tilaisuuksien pilaajia.
Sanojakaan ei aina tarvita ilmaisemaan ajatuksia, kehonkielikin kertoo paljon. Vielä nykyäänkin jotkut ihmiset luulevat, että tittelillä on merkitystä. Enää ei pappi, poliisi, kauppias tai kaupunginjohtaja saa arvostusta ammattinimikkeellä, se on itse ansaittava. Aloittaessani työt kaupungin palveluksessa minulla oli todellinen herrakammo. Silloin kaupunginjohtajia sinuteltiin vasta sitten, kun siitä oli erikseen sovittu. Tapasin ensimmäisen kerran Iisalmen uuden kaupunginjohtajan kaupungin eläkeläisten tapaamisessa. Sinuttelin häntä automaattisesti ja sitten pyytelin anteeksi. Perustelin tuota mielestäni sopimatonta käytöstäni sillä, että meillä on aikamoinen ikäero. Kaupunginjohtaja piti sinuttelua aivan luonnollisena asiana, joka todisti, ettei hän ainakaan mikään tiukkapipo ole.
Olin ollut muutaman kuukauden uudessa työpaikassa, kun kahdessa kerroksessa työskentelevien henkilöiden yhteiskäytössä ollut kopiokone siirrettiin yläkerrasta alakertaan. Työhuoneeni oli yläkerrassa ja käytin kopiokonetta päivittäin aika paljon. Älämölyhän siitä siirrosta syntyi. Menin eräänä aamuna kahvihuoneeseen ja kopiokoneen siirtoasia oli käsiteltävänä. Tapani mukaan yritin etsiä asiasta myönteisiä puolia ja kerroin olevani oikeastaan hyvillään tästä siirtoasiasta. Perustelin sitä sillä, että kun ramppasi rappuja ylös ja alas, sai samalla tehokasta liikuntaa. Siihen eräs työtoverini karjaisi, että sinä sitä jaksat joka asiassa olla niin helevetin positiivinen.
Olin talvella metsäautotiellä lenkillä. Siihen aikaan olivat susikeskustelut kylällämme kuumimmillaan. Susia oli liikkunut vain muutaman kilometrin päässä taloista. Rupesin ajattelemaan, että paremman puutteessa susille ehkä maistuisi eltaantunut selluliittikin. Yksittäinen susi tuskin kimppuuni kävisi, mutta nälkäinen lauma jos kohdalle sattuisi, voisin kadota susien suuhun. Minulla ei ollut mukana mitään kättä pitempää, joten alkoi vähän pelottaakin. Sitten aloin miettimään mitä siitä seuraisi, jos joutuisin susien suuhun. Mietin, että oikeastaan minä olen ihan joutilaskin. Sudet eivät ole tappaneet satoihin vuosiin ihmistä, joten minustahan tulisi siten aivan merkkihenkilö. Lehdet kirjoittaisivat tapahtumasta ulkomaita myöten ja televisiossa näytettäisiin metsäautotietä ja syrjäistä Palosenmäen kylää. Karankamäen tiekin päällystettäisiin, että ihmiset pääsisivät katsomaan sitä paikkaa, jossa sudet söivät mummon. Nykyisen tien kunnolla ei turistivirta saattaisi olla kovinkaan vilkasta. Kylätalolle saataisiin taas toimintaa, kun turisteja varten järjestettäisiin kahvilatoimintaa. Niin että hyötyä tästäkin kammottavasta asiasta olisi lähiympäristölle. Jos kehittelee mielessään tällaisia kuvitelmia, täytyy varmaan olla ajatusmaailmaltaan yltiöpositiivinen.

Kommentit

  • Paljonvartijaksi

    Onko ihminen ihmiselle susi? Olisikinpa….niinhän se meni ett’ei susi ole edes pahoinpidellyt, saati tappanut ihmistä sataan vuoteen? Jos ei viikoittain, mutta liian tiheään kuitenkin lehdet kertoilevat ”ihmispetojen” julmuuksista, mutta sutta jahdataan
    epätoivonvimmalla? Mietityttääkö? Suurimmat menoerät syntynevät varustauduttaessa lajitoverien tuhoamiseen – taitaa vielä ihmispolo luulla olevansa ”luomakunnankruunu”?

  • Ville I Heikkinen

    ”Negatiivinen ajattelu vie paljon voimavaroja eikä se hyödytä ketään”. Kyllä! Positiivisuus pintaan!

    • Ulkopuolinen

      Kyllä realistinen ajattelu eli noiden kahden neutraali välimuoto on yleensä varmin. Eli asiat on paras ottaa sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat. Tietysti voi ajatella aina positiivisestikin, jos on valmis tyytymään kaikkeen niin omasta kuin usein toistenkin puolesta.

  • sirpa Kumpulainen

    Hieno juttu Ellen. Toinen Palosenmäen kulkija…

  • Liisa Uotinen

    Hyvä Ellen!
    Kolmas Palosemäen kulkija…

  • Ulkopuolinen

    ”Sudet eivät ole tappaneet satoihin vuosiin ihmistä”
    Tuohan on tosiaan yltiöpositiivisesti sanottu, varsinkin koko maailmaa ajatellen. Jos ihminen, varsinkin pienikokoinen, on pedolle vain saalis, ei pelottava uhka, niin se käyttää vaistojensa voimasta tilaisuuden hyväkseen.
    http://en.wikipedia.org/wiki/Wolf_attacks_on_humans

  • Kyllikki Pehkonen

    Kiitos hienosta kirjoituksestasi, Ellen! Positiivinen ajattelusi on ihailtavaa.

Jätä kommentti

*