DIY: Tee-se-itse tulevaisuus

Keskustelu ylikuormitetuista hoitotyöntekijöistä velloo syvissä vesissä. Alan vetovoima ja maine ovat saaneet kolauksen. Hoitotyön opiskelupaikat eivät kuulemma houkuttele. Mielikuva hoitotyön kamaluudesta ja potilaiden kaltoin kohtelusta on syntynyt vanhusten hoivan valtavien epäkohtien vuoksi.

Se ei ole koko kuva. Suomessa on erittäin hyvin toimiva erikoissairaanhoito. Sairaaloissa ja ensihoidossa työskentelee ammattilaisten parhaimmisto – kansainvälisestikin mitattuna. Heidän työtään olemme saaneet kiitollisuudella seurata Ylen Elossa 24 h -sarjan ansiosta. Kyseessä on julkisen terveydenhuollon seurantadokumentti yhden vuorokauden ajalta sairaaloissa useilla paikkakunnilla Suomessa.

Perustuslaissa määritelty yhdenvertaisuus, joka kiistatta toteutuu näkemässämme erikoissairaanhoidon dokumenttisarjassa, ei ole itsestään selvää vanhusten hoivassa. Ikääntymisen ja hoivan huippuyksikkö (CoE AgeCare) on näyttänyt meille vanhusten hoivan madonluvut. Päättäjät ovat tehneet puolestamme arvovalintoja ja päättäneet pärjätä noin miljardin pienemmällä panostuksella kuin muut Pohjoismaat.

Kun kunta ei pysty huolehtimaan lakisääteisistä palveluista itse, tarve palvelujen ulkoistamiselle lisääntynee.

Paljon puhetta nostattanut hoitajamitoitus on hyvässä aikomuksessa tehty esitys. Samaan aikaan hoivaa tarvitsevat vanhukset lisääntyvät sellaista vauhtia, että useat kunnat eivät hoitajamitoituksen vuoksi pysty ylläpitämään saatikka lisäämään tarvittavia ympärivuorokautisen hoivan paikkoja. Voi olla, että hyvä aikomus vähentää tehostetun hoivan saantia. Kun kunta ei pysty huolehtimaan lakisääteisistä palveluista itse, tarve palvelujen ulkoistamiselle lisääntynee.

Suhtautuminen vanhuuteen on arvokasta vain juhlapuheissa. Oikeasti se on häpeäpilkku ja osoitus syvään juurtuneesta ikäsyrjinnästä. Ihmiset, jotka eivät enää ole tuottavia, ovat sietämätön kuluerä. Nyt yli viisikymppiset, jotka vielä saattavat kuvitella elävänsä ikuista nuoruutta, ovat reilun kymmenen vuoden kuluttua eläkeläisiä. Joidenkin on mahdotonta kuvitella itseään vanhana. Suosittelen henkilökohtaisen ikästrategian laatimista ajoissa. Ikäsyrjintä kertoo aina enemmän syrjijästä kuin syrjittävästä.

Kun puhumme vanhusten hoidosta, puhumme vanhoista naisista.

Ikäsyrjintä on sukupuolisyrjinnän sisko ja sen veli. Kun puhumme vanhusten hoidosta, puhumme vanhoista naisista. Naisten syrjintä ei ala vanhuudessa, vaan se on alkanut pienempänä palkkapussina jo työuran alkuvuosina ja jatkuu elämän loppuun asti. Hoivatyöntekijätkin ovat pääasiassa naisia.

Meillä alkaa olla maailman koulutetuimmat mummot ja vaarit. Olen herkällä korvalla kuunnellut yli 60-vuotiaiden ja nuorempienkin ideointia erilaisista asumismuodoista ja yhteisöistä, jotka toimivat itse työllistäjinä hoivahenkilöille ja mitoittavat tarvitsemansa avun tarpeensa mukaan. Ostoslistalle lisätään myös muita hyvinvoinnin ostopalveluita, joita hyödynnetään yhdessä suuruuden etua käyttäen. Saattaa käydä niin, että hoitajamitoitettu ja päättäjien ajattelema paras ei näille omatoimisille uusille vanhoille kelpaa. He tulevat järjestämään itse itselleen hyvän vanhuuden, eivätkä jää muiden tekemien arvovalintojen armoille.

Kertokaa meille myös niistä tyytyväisistä vanhoista ihmisistä, jotka saavat nauttia hyvin johdetusta ja ihmistä arvostavasta hoivasta.

Kyse ei ole pelkästään rikkaiden ilosta. Kunnallinen kotihoitokaan ei ole ilmaista, vaan jatkuvan säännöllisen kotihoidon taksa ja kunnan hoidettavan laskuun tilaamat lisäpalvelut (esim. päivittäistavarat, ateriat, lääkkeet, pesula ja turvalaitteet) imuroivat valtaosan kotona hoivaa saavan tuloista.

Olen syvästi pahoillani vanhusten hoidon ammattilaisten puolesta. He ovat liian pitkään saaneet pelkkää kuraa niskaansa. Kertokaa meille myös niistä tyytyväisistä vanhoista ihmisistä, jotka saavat nauttia hyvin johdetusta ja ihmistä arvostavasta hoivasta. Näiden esimerkkien luulisi kiinnostavan kaikkia keski-iän ylittäneitä, jotta he voivat suunnitella ja arvostaa omaa tulevaisuuttaan.

Jätä kommentti

*