Kauas palvelut karkaavat

Pakkasaamuna tulee luettua päivän lehdet tarkemmin. Eläkeläisenä koen edelleen vetoa viikonlopun lukupaketteihin, vaikka arkenakin voisin käyttää ihan yhtä paljon aikaa median kuluttamiseen.

Viimeksi lukulasit tarkentuivat, kun sekä Savon Sanomissa että Helsingin Sanomissa oli asiaa maalle muuttamisen houkutuksesta ja jopa houkuttelusta. Vetovoiman syyksi kumpaisessakin arvellaan koronapandemian aiheuttamaa eristäytymisen tarvetta.

Pidäkkeet kaupunkielämään sitoutumisessa ovat yleisesti vähentyneet, kun digitaaliset työvälineet ja kaikki muut mukavuuden takaavat tekniset verkot ulottuvat lähes kaikkialle.

Monipaikkaisuus on uusi sana, jonka ovat tuoneet tietoisuuteen muutamat tulevaisuustutkijat, eräät kaupunkisuunnittelijat, muutamat seutukuntien hankkeet ja tänä vuonna myös mökeille paenneet etätyöntekijät. Vetäytymisestä inspiraation lähteille, Suomen uskomattoman hienon luonnon läheisyyteen, ovat puhuneet aiemmin lähinnä luovat taiteilijat ja elämisen luonnonmukaisuuteen pyrkivät extremistit.

Itsekin olen tullut viettäneeksi yhtäjaksoisesti aikaa maaseudulla enemmän kuin koskaan aiemmin elämässäni. Vaihtoehdot olivat vähissä, kun sekä työpaikka että koti olivat kaupungissa. Valinnan vapaus aukeni eläkkeen myötä.

Pidäkkeet kaupunkielämään sitoutumisessa ovat yleisesti vähentyneet, kun digitaaliset työvälineet ja kaikki muut mukavuudet takaavat tekniset verkot ulottuvat lähes kaikkialle. Mikäpä on kaupunkilaisen ihailla luontoa ympärivuotisessa maaseutuasumuksessaan lähellä sukunsa juuria. Oma kulkupeli on pihalla ja sillä voi karauttaa kauppaan, postiin, apteekkiin – ja vaikka lähimpään viihdekeskukseen, jollei se nyt tilapäisesti olisi suljettu koronan vuoksi.

Maaseudulla asuminen vaatii monipaikka-asujalta tiettyjä edellytyksiä

Parasta olisi pysyä terveenä, jottei tule rasittaneeksi ”väärän” alueen terveydenhuoltoa. Väliaikainenkin toimintakyvyn alentuminen johtaa elämisen laadun romahtamiseen kaikilla maaseudun asukeilla. Kaikki palvelut ovat kaukana eikä julkista liikennettä ole nimeksikään.

Kun ei kerran vakituisten asukkaiden joukko riitä palvelukadon pysäyttämiseen, ei siihen pysty myöskään pieni määrä monipaikka-asujia.

Posti on historiallisesti ollut yhdenvertainen julkinen palvelu, joka Suomeen perustettiin jo 1600-luvulla. Tosin postitalonpoikaisjärjestelmän aikaan korkeat taksat tekivät siitä vain varakkaiden etuoikeuden. Mutta parin seuraavan vuosisadan aikana siitä tuli yhdenvertainen julkinen palvelu, jolla lienee ollut oma vaikutuksensa maaseudun pysyvään asutukseen.

Puhdas luonto ja vesistöt, puhumattakaan niiden tarjoamista antimista, on korvaamatonta hengen ja ruumiin ravintoa, joka painaa vaakakupin maaseudun eduksi.

Kaikesta huolimatta hyvää tarkoittavissa näkymissä maaseudun vetovoiman uudesta tulemisesta kannattaisi kiinnittää huomio myös palveluiden saatavuuteen. Usein palvelut seuraavat ihmisiä, mutta uudessa innostuksessa on vielä iso mittakaavavirhe. Kun ei kerran vakituisten asukkaiden joukko riitä palvelukadon pysäyttämiseen, ei siihen pysty myöskään pieni määrä monipaikka-asujia. Näitä mietin, kun posti ilmoitti minulle saapuneen paketin olevan noudettavissa 40 km päässä itse ilmoittamastani noutopaikasta. Helsinkiläinen keskusta-asuja tuskin lähtisi pakettiaan noutamaan Järvenpäästä. Ei, vaikka voisi käyttää tiheän vuorovälin julkista kulkuvälinettä asian toimittamiseen.

Jätä kommentti

*