Kokemus ei jää vakan alle

Eläkeputki nousi poliittiseen keskusteluun noin kuukausi sitten valtiovarainministeriön julkaistua virkamiesmuistion työllisyyttä tukevista toimenpiteistä. Ko. muistiossa on kolme kokonaisuutta, joista yksi koskee työuransa loppupuolella olevia ns. ikääntyneitä. Muistiossa ehdotetaan varhaisten työelämästä poistumisen väylien tukkimista.

Olen tässä keskustelussa kiinnittänyt huomiota pariin asiaan: Ketkä lasketaan ikääntyneisiin ja onko eläkeputki poistumisväylä, jonka työntekijä itse voi valita mieluummin kuin työnteon?

Käsitykseni mukaan ikääntyneiksi tässä keskustelussa on laskettu yli 55-vuotiaat, joiden on tilastojen valossakin vaikeampi työllistyä kuin sitä nuorempien. Lisäksi pitäisi ennemmin puhua eläkeputkesta työstä poistamisen väylänä, joka on pääasiassa työnantajan valinta. On totta, että meillä on ollut muutaman vuoden käytössä myös osittain varhennettu eläke, joka voi olla työntekijän itsensä valitsema tapa sopeuttaa omaa jaksamistaan esim. siirtymisellä osa-aikaiseen työntekoon. Se ei ole sama asia kuin se, mistä puhutaan eläkeputkena.

Eläkeputkeen pääseminen lienee tavoite vain harvalle, useimmille työn tekeminen olisi houkuttelevampaa.

Kerrattakoon vielä, että eläkeputki tarkoittaa ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen lisäpäiviä, joilla ehkäistään lähellä eläkeikää olevan työttömäksi joutuneen henkilön putoaminen peruspäivärahalle. Joillekin tämä on oljenkorsi, kun työtä ei yksinkertaisesti löydy.

Parikymmentä vuotta sitten alle puolet (42,3 %) 55-64-vuotiaista oli töissä. Vuonna 2019 saman ikäryhmän työllisyys oli 66,8 %. Eläkeputkeen pääseminen lienee tavoite vain harvalle, useimmille työn tekeminen olisi houkuttelevampaa.

Miksi 55-vuotiaan on vaikea työllistyä työttömyydestä? Tilastokeskuksen työolotutkimus vuodelta 2018 kertoo, että työnantajat saattavat pelätä ns. ikääntyneen työntekijän tulevan kalliiksi mahdollisen työkyvyttömyyden tai laskevan työtehon vuoksi. Joskus hänet voidaan kokea sopimattomaksi firman nuorekkaaseen imagoon tai tulpaksi nuorempien urakehitykselle.

Eläkkeelle lähtevät haluavat aloittaa uutta.

Mitä eläkeikää lähestyvä itse haluaisi elämässään tehdä? Tein epämuodollisen kyselyn omassa kuplassani eläkeikää lähestyvien joukossa. Useampi kuin joka toinen haluaisi aloittaa jotain ihan uutta, kolmannes haluaisi (tai olisi halunnut) jatkaa työskentelyä joustavasti, pieni osa haluaisi eläkkeelle nauttimaan vapaa-ajasta ilman työaikeita, vain harva sanoi jatkavansa nykyistä työuraansa.

Kokonaan toinen kysymys on, miksi 55-vuotiaasta lähtien ihmistä pidetään ikääntyneenä. Jos huomasit, olen määritellyt heidät tekstissä ”ns.”. Elinikä pitenee enemmän keskeltä kuin lopusta eli toimintakykyisiä vuosia on yhä enemmän. Nykyisin 50-vuotias on hädin tuskin tullut keski-ikään. Hyvässä lykyssä hänellä voi olla 15-20 työvuotta edessään. Eläkkeelle lähtevät haluavat aloittaa uutta: Tällä hetkellä he tuntevat vetoa yrittäjyyteen. Tämä on universaali ilmiö. Kokemusta on liikkeellä ja se käy hyvin pyydykseen.

Kommentit

  • plokkariukki

    Vanheneminen ja huonokuntoistuminen työelämässä oli minulle vaikeaa aikaa. Onneksi en ole ollut elämässäni päiväkään työtön. Jäin vuorotteluvapaalle v. 2010, jolloin yritin tehdä mm. kotona rästiin jääneet työt ja remontit, olinkohan puoli vuotta poissa töistä. Pitkälle edenneitten sairauksien kanssa olin ihmeissäni, työhaluja olisi ollut, mutta kunto petti. Lopulta hävisivät työhalutkin. Minun työni oli raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Seuraavana vuorottelun jälkeen, “pakollisen täydellä työajalla” oltuani vuoden, vuorossa oli ainakin siihen aikaan vapaaehtoinen osa-aikainen eläke, joka kolmas viikko vapaa, olisin ollut kuulemma oikeutettu osa-aikaiselle sairauseläkkeellekin, mutta koin silloin sen hakemisen liian vaikeaksi ja pitkäksi prosessiksi. Vapaa-ehtoinen osa-aikaeläke oli silloin nopea päätöksiltään. Seitsemän vuotta sitten paikat olivat siinä kunnossa, että sain sairauslomaa yht. vuoden ja lopulta pari vuotta ennen virallista eläkeikää sairauseläkkeen. Eläke- ja työasiaviidakko oli ja lienee edelleen sairaalle ja väsyneelle ihmiselle liian vaikea tehdä itse järkeviä päätöksiä ja kun työmaallakin oli minun aikanani jatkuva muutosprosessi kunta- ja seurakuntaliitosten takia, esimiehillä ei ollut aikaa eikä voimavaroja seurata työntekijöiden tilaa ja puuttua siihen ajoissa, omissakin jaksamisissa oli kuulemma tekemistä, moni paloi loppuun. Moni sairastui niin henkisesti kuin fyysisestikin, minäkin. Ikävintä tässä kaikessa on se, että vieläkään, kuusi vuotta eläkkeellä oltuani, en ole täysin palautunut stressistä ja työpaineesta, näin koen. Sairaudet ovat tuplaantuneet, mutta onhan tuota ikääkin jo 68 vuotta, mies parhaassa iässä sanovat jotkut.

Jätä kommentti

*