Korona on kenraaliharjoitus

Koronavirus yllätti koko maailman. Yksi harvoista ellei ainoa, joka sen tulemisen oli ennustanut, oli Maailman terveysjärjestö WHO. Kaksi vuotta sitten WHO lisäsi Ihmiskunnan uhkia -listalleen Tauti X:n, jonka arveltu synty ja leviäminen vastaa yllättävän tarkasti koronaviruksen aiheuttamaa pandemiaa.

Perehtyessäni aikoinani pohjoissavolaisiin sukujuuriini törmäsin vuosilukuun 1918, jolloin surujuhlia oli jouduttu viettämään poikkeuksellisen paljon. Äitini suvun kotikylä eli reilut sata vuotta sitten normaalioloissakin nykyiseen verrattuna eristyksessä. Miten ihmeessä espanjantauti levisi niin kohtalokkaalla tavalla syrjäkyliin? Kyseessä oli lintuinfluenssa, jota muuttolintuparvet toivat tullessaan levähtämis-ja päämääräpaikkakunnilleen. Lääketiede ei ollut vielä keksinyt tulehdusbakteereihin tepsivää antibioottia, penisilliiniä.

Eläinperäiset influenssat ovat viime vuosikymmeninä silloin tällöin yltyneet epidemioiksi. Penisilliini keksittiin lähes sata vuotta sitten. Antibiootit ovat vuosikausia olleet hengenpelastajia eri virusten aiheuttamiin liitännäissairauksiin, kuten keuhkokuumeeseen, sairastuneille. Antibioottien runsas käyttö on kuitenkin lisännyt bakteerien vastustuskykyä lääkkeille.

Olemme sitoutuneet näkyviin toimenpiteisiin näkymättömän uhan pelossa.

Näemme päivittäin uutiskuvissa kauniin kuvan meidät valmistautumattomana yllättäneestä vihollisesta, koronaviruksesta. Nyt me kaikki pelkäämme sitä. Näkymätön kaunokainen voi olla laskeutunut oven kahvoihin tai oman turvapaikkamme muille pinnoille, joista kevyesti hipaisemalla saatamme saada sen elimistöömme. Olemme sitoutuneet näkyviin toimenpiteisiin, kontaktien välttämiseen ja käsienpesuun, näkymättömän uhan pelossa.

Elämme poikkeuksellista aikaa, eduskunnan käyttöönottaman valmiuslain ensimmäisiä päiviä Suomessa. Maailma on pysyvästi muuttunut, sanoi tasavallan presidentti. Valta on keskitetty valtioneuvostolle, joka saa oikeudet yhteiskunnan taloudellisen elämän täydelliseen kontrolliin.

Kyse ei ole pelkästään sairastumisesta ja terveenä säilymisestä.

Olemme samassa veneessä, kirjoitti joku lehti. Emme ole. Epätasaisesti jakautuneet taloudeliset mahdollisuudet uhkilta suojautumisessa ja sopeutumisessa eivät tasoitu, vaan ne tulevat entistä näkyvämmiksi. Talous on rakennettu jatkuvalle kasvulle ja kulutukselle. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla arvelee koronaviruspandemian supistavan Suomen taloutta jopa 5 %. Se tarkoittaa konkursseja, lomautuksia, työpaikkojen menetyksiä, ehkä pidempää taantumaa. Vaikutuksista kärsivät monet pienet yrittäjät, pienituloiset kuluttajat, vähävaraiset perheet. Kyse ei ole pelkästään sairastumisesta ja terveenä säilymisestä.

Pystymmekö kehittämään uusia torjuntakeinoja, jotta meidän jälkeläisemme voivat sukunsa historiasta lukea käänteentehneistä keinoista, joilla uhkaava kriisi torjuttiin.

Yllätys pysäyttää. Saamme nyt hengähtää hetken, mutta pian voisimme ryhtyä pohtimaan, mitä uutta opimme näistä poikkeuksellisista ajoista. Maailma muuttuu pysyvästi, mutta pitäkäämme huoli, että se muuttuu paremmaksi. Meihin iski uhka, joka muistuttaa paljon ilmastokriisin uhkakuvamaalareiden ennusteita. Miksi ne eivät ole meitä pysäyttäneet ja aiheuttaneet poliittisia päätöksiä? Siksi, että ilmastokriisi ei ole vielä kertaakaan iskenyt meitä konkreettisesti suoraan kasvoille. Kulkutaudit ja pandemiat ovat yksi mahdollinen seuraus ilmastonmuutoksesta. Kysymys on nyt siitä, pystymmekö kehittämään uusia torjuntakeinoja, jotta meidän jälkeläisemme voivat sukunsa historiasta lukea käänteentehneistä keinoista, joilla uhkaava ilmastokriisi torjuttiin.

Espanjantautia, joka jatkui Suomessa vielä muutaman vuoden ajan 1920-luvun alussa, voidaan muistella surullisena alkusoittona. Koronapandemia on kenraaliharjoitus, josta oppia ottaneena pystymme vielä tekemään korjausliikkeitä. Yritetään parhaamme siirtää ensi-iltaa, ilmastokriisiä, kunnes olemme tehneet kaikki korjaavat ja ehkäisevät toimenpiteet huolella ja voimme olla varmoja onnistumisesta.

Jätä kommentti

*