Saimme ensimmäisen konkreettisen kosketuksen digitalisaatioon, kun Suomi siirtyi analogisista TV-lähetyksistä digitaalisiin. Kaikki alkoi parikymmentä vuotta sitten ja analoginen TV-toiminta tuli tiensä päähän reilut 10 vuotta sitten. Tuskainen vähättely – digi sitä, digi tätä – sai alkunsa juuri aikana, jolloin digiboxeja asennettiin joka kotiin. Emme enää muistele sitä pahalla, vaan katselemme mielisarjojamme ja elokuvia suoratoistopalveluista kuin olisimme tehneet niin aina.

Digitalisaatio on ikääntymisen lisäksi toinen suurista yhteiskunnallisista murroksista, joita elämme.

Yhä useammat eläkkeelle jääneet ikätoverini auttavat iäkkäitä vanhempiaan erilaisissa tarkkaan säädellyn tietoturvan piiriin kuuluvissa asioissa. Turvallisella tolalla ollaan, jos asioita hoitava on vanhuksen omasta tahdosta nimetty ja viranomaisen määräyksellä vahvistettu edunvalvoja.

Omituista, että Suomessa pankkitunnukset ovat käytännössä ainoa käytettävä varmenne.

Huomattavasti tavallisempaa on, että kun vanhus ei selviydy esimerkiksi sähköisistä pankkipalveluista, hän luovuttaa verkkopankkitunnukset tyttärelle tai pojalle. – Hoida sinä, kun osaat käyttää tietokonetta. Pankit ja monet viranomaistahot iloitsevat, että suurin osa asiakkaista asioi niiden kanssa verkossa. Vaihtoehdon puutteessa ja vastoin kaikkia turvallisuusohjeita, monet ihmiset ovat näin luovuttaneet jollekin toiselle pääsyn omiin tietoihinsa myös viranomaispalveluissa ja terveydenhuollossa. Perheen sisällä luottamus on hyvä asia, mutta silti on omituista, että Suomessa pankkitunnukset ovat käytännössä ainoa käytettävä varmenne.

Tietoturva-aukoista astuvat sisään virukset ja identiteettivarkaat.

Olemme optimistisia luullessamme, että aika hoitaa tämän pulman. Suuret ikäluokat ovat hyvin koulutettuja ja tulleet työelämässään sinuiksi sekä tietoteknisten laitteiden että ohjelmistojen kanssa. Samaan aikaan digitalisaatio etenee vauhdikkaasti, ohjelmistot päivittyvät yhä tiheämmin ja tekoälystä tulee palvelijamme. Vaikka kykyä ja taitoa on riittänyt työelämän koko pituudelle, ilman erityistä harrastuneisuutta ja kiinnostusta digitalisaatiota kohtaan saatamme jatkaa matkaa hitaammalla junalla tai ehkä jäädä vanhentuneiden taitojemme kanssa kokonaan pysäkille. Tietoturva-aukoista astuvat sisään virukset ja identiteettivarkaat.

Pian eläkeläiset ovat suurena enemmistönä, mutta kehitys kehittyy työelämän tahdissa. Näppärät älykännykän applikaatiot uudistuvat useita kertoja vuodessa, jotta osto- ja myyntiprosessit saataisiin yhä nopeammaksi ja kustannustehokkuus vietyä huippuunsa. Käyttäjät yrittävät pysyä perässä ja tuntevat itsensä tyhmiksi ja osaamattomiksi. Perehdyttäjäksi pääsee useimmiten näppäräsorminen lapsenlapsi, joka ei voi ymmärtää, miksi hänelle yksinkertaiset asiat ovat mummulle niin monimutkaisia.

Jos palvelun käyttäminen on monimutkaista tai eksymme polulta, palvelu on huono. Digitalisaation tulee helpottaa elämää, ei syrjäyttää ketään palveluiden ulkopuolelle.

On äärimmäisen tärkeää, että emme häpeile tunnustaa, mikäli emme suoriudu laitteiston asennuksesta tai jos emme saa haluamaamme digitaalista palvelua. Asia on hyvin yksinkertainen: Jos palvelun käyttäminen on monimutkaista tai eksymme polulta, palvelu on huono. Digitalisaation tulee helpottaa elämää, ei syrjäyttää ketään palveluiden ulkopuolelle.

Viimeisin oma kokemukseni automatisoidusta asiakaspalvelusta oli keskustelu pankin palvelurobotin, chat botin, kanssa. Se pyysi, etten esittäisi sille liian vaikeita kysymyksiä, koska se vielä harjoittelee hommaansa. Asiakkaat näemmä ovat vastuussa robotin koneoppimisesta. Sain makeat naurut ja vaihdoin pankkia.

Markkinointiala tarvitsee kipeästi yli 60-vuotiaita luovia johtajia ja kokemusasiantuntijoita.

Yritykset eivät ole huomanneet, että nopeimmin kasvava asiakaspotentiaali ovat yli 60-vuotiaat. Tässä kohderyhmässä on myös ostovoimaa enemmän kuin monilla nuoremmilla sukupolvilla, joita varten tuotteet kehitetään ja joille markkinointi suunnataan. Tuntuu siltä, että tuotekehittäjät ja markkinoijat pitävät omaa ikäluokkaansa ainoana tavoittelemisen arvoisena kohderyhmänä. Markkinointiala tarvitsee kipeästi yli 60-vuotiaita luovia johtajia ja kokemusasiantuntijoita.

Orastavaa ymmärrystä on kuitenkin havaittavissa: saatavilla on jo vanhan ihmisen kuiville sormille suunniteltu pad-laite, jota voi käyttää myös sormikkaat kädessä. Digitaalisuuteen tottuneiden ikäluokkien elämää tulevat helpottamaan myös aterianvalmistus- ja lääkkeenottorobotit. Elintoimintoa mittaavat älyvaatteet tulevat vähentämään tarvetta käydä laboratoriokokeissa. Tämä on todellisuutta, mutta sitäkin voi jalostaa. Vanhana ja raihnaisena odotan lisätyn todellisuuden vievän minut paikkoihin, joissa olen matkustellut, mutta joihin en enää jaksa lähteä.