On kaksi tapaa: oikea ja väärä

Median suurkuluttajana silmiini osuu paljon ohjeita, joita tulisi noudattaa tai neuvoja asioista, joita tulisi välttää: Viisi vinkkiä hoikempaan elämään. Viisi kohtalokasta virhettä, jotka saatat tehdä huomaamatta. Tein kai lottorivini väärin, laulavat Maustetytöt radiossa. Nostan käpälän ylös: minä myös.

Ei ihme, että lähes päivittäin huomaan tekeväni monia asioita ihan väärin.

Moni säilyttää vihanneksia ja hedelmiä niin väärin, että he saattavat toiminnallaan lisätä ruokahävikkiä.

Tunnustan ainakin nämä: keitän kahvia väärin ja haudutan teetä väärin. Suurimpia mokiani on, että olen yli neljä vuosikymmentä skrapannut auton tuulilasia väärin. Pelkään pahoin, että olen myös kasvattanut lapsiani väärin. Onneksi se ei ole estänyt heitä tulemasta aikuisiksi.

Olin muuten jo keski-ikäinen, kun luin lehdestä, että olin siihen mennessä aina kuorinut appelsiinin väärin. Myös sipulin hienonnan juuri niin hassusti, että itkettää.

Moni myös säilyttää vihanneksia ja hedelmiä niin täydellisen väärin, että he saattavat toiminnallaan lisätä ruokahävikkiä. Tätä en tunnusta, koska syön kumpaisetkin jo aikoja ennen kuin ne väärin säilytettyinä alkavat pilaannuttaa toisiaan.

Joskus sitä vain saa tuntea olevansa ihan naatti.

Tomaatit ja omenat sisältävät paljon etyleeniä ja ne näivettävät kurkun kuin kurkun ja sitruunankin nopeasti. Kurkkua ei siis kannata laittaa tomaattien tai omenoiden läheisyyteen. Ratkaisematon asia on, miten voisi pitää itsensä etäällä ihmisnäivettäjistä. Joskus sitä vain saa tuntea olevansa ihan naatti.

Vaikka kahvini on väärin keitetty ja teeni turhaan haudutettu, nautin pienistä hetkistä niiden seurassa. Varsinkin, jos olen noussut väärällä jalalla sängystä.

Luulin vuosia, että työelämässä olin oppinut tekemään asioita kutakuinkin oikein. Virheitäkin sattui, mutta niistä saattoi ottaa opikseen. Sitten eräänä päivänä sain kuulla, että kaikki on jo mennyt pieleen, koska olin tehnyt töitä istuen yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Olkoonkin että tuolin selkänoja oli oikein säädetty, näppäimistö oikealla korkeudella ja taukojumppaankin olin osallistunut.

Elämä on täynnä pieniä ja isompia tulipaloja.

Töitä ryhdyttiin mitä pikimmin tekemään seisten, mutta voivoi – niin väärin. Me onnettomat emme älynneet tarkistaa, ovatko jalan tukipisteet kohdillaan. Väärin meni: Nilkkojen ja jalkaterien lihaskivuista voi syyttää vain itseään.

Elämä on täynnä pieniä tai isompia tulipaloja. Jälkisammutuksessa häärii aina innokas ylitarkastaja, joka ei koskaan unohda kertoa, miten väärin kukin palo on sammutettu.

Virhekiintiöni on pakko olla jo aika täynnä. Vääriä lottorivejä on tullut laadituksi niin paljon, että todennäköisyyden pitäisi olla pian täysosuman puolella.

Kommentit

  • Olavi Koskela

    Joo joo, ‘be reasonable, do it my way!’ Itse olen pannut merkille, että minkä hyvänsä asian tekemisessä on kolme vaihetta
    – opetteluvaihe, jolloin homma sujuu jotenkuten, virheitäkin sattuu
    – osaamisvaihe, jolloin homma menee jo rutiinilla, yleensä virheittä
    – ja kolmas, tärkein vaihe johon harva enää etenee: sitä alkaa miettiä, miksi tämä nyt pitää tehdä näinkin ..tanan tyhmästi

Jätä kommentti

*