Ihmettelen joskus, miten arjesta selvittiin elämän ruuhkavuosissa, kun lapset piti aamulla saattaa päivähoitoon ja viedä illalla harrastuksiin. Olin juuri noina vuosia itsekin yhdistysaktiivi – mukana jokaisessa vanhempain yhdistyksessä ja kaikissa kannatusyhdistyksissä, jotka tekivät lasten harrastuksista mahdollisia. Raha kiersi kehää ja jotenkin se tuntui myös lisääntyvän, kun ostimme toistemme leipomat pullat ja maksoimme roposet yhdistyksen kirpputorikassaan toistemme tarpeettomaksi jääneistä tavaroista. Omat liikunta- ja kulttuuriharrastuksetkin mahtuivat johonkin väliin.
Muistini mukaan ruuhkavuosinakin lähdin aamuisin liikenteeseen siististi puettuna, hampaat harjattuina, hiukset föönattuina ja kasvot meikattuina. Oliko se hosumatta edes mahdollista? Myönnän, kerran kävi niin, että lasten kumisaappaat jäivät nostamatta kyytiin auton katolta, jonne ne oli väliaikaisesti laskettu lasten turvavöiden kiinnittämisen ajaksi. Niin, ja yksi kirpputorimainos meni vahingossa myös työnantajan yhtiön hallitukselle kokouskutsun liitteiden mukana. Rikos on vanhentunut, joten uskallan kiittää tässä kaikkia entisiä työnantajiani ajasta ja kopiopaperista. Olitte mukana hyvällä asialla – tietämättänne tosin.
Ruuhkavuosissa tuli hyvin tietoiseksi, että terveelliset elintavat ovat parasta sairauksien ennaltaehkäisyä. Lasten ollessa pieniä tuli neuvolan ohjeilla päivitetyksi myös omat ruoka- ja liikuntatottumukset. Pieni ottaa isosta mallia. Pätee kaikissa elämänvaiheissa.
Elintapaohjeita tulee nykyisin kännykkään syötteenä useita kertoja päivässä. Jos kakki ne tavat ja tottumukset, joihin olen saamieni neuvojen perusteella nykyisin enemmän ja vähemmän sitoutunut, olisivat kuuluneet ruuhkavuosieni arkeen, olisi ajanhallinta ollut kysytty taito.
Kun rutiinielämä eläkkeelle jäädessä vaihtuu omaehtoiseksi ajaksi, tulee kiinnittäneeksi enemmän huomiota päivittäisiin itsensä huoltamisen toimiin. Koska nykyään ei tarvitse joka aamu poistua kotoa tekemään työtä kodin ulkopuolelle, voin aloittaa aamun rauhallisilla venytyksillä, joilla herättelen lihakset huomattavasti kiireettömämpään päivään. Voin hauduttaa puuroa pidempään ja huolehtia aamupalan monipuolisuudesta, surauttaa päälle päätteeksi smoothien. Kahvin ja uutismedian parissa vierähtää samalla helposti tunti.
Mainittu aamuvenyttely, joka huoltaa paitsi lihaksia, tekee kuulemma hyvää sisäelimille ja suolistolle. Hampaista on huolehdittava, harjaus ei riitä, on käytettävä hammaslankaa tai hammasvälitikkuja. Syksyn tullen nenäkannun käyttöä ei voi unohtaa: vasomotorista nenää uhkaa muuten kohtalokas poskiontelotulehdus. Hengitystieinfektioita voi ehkäistä tuulettamalla keuhkoja vastapainepuhalluksin vesipullon ja letkun avulla. Viime talvena operoitu jalka tarvitsee voiman palauttamiseksi harjoittelua joka päivä. Lisäksi liikeradat tulee tarkistaa: testaan päivittäin, ulottuvatko sormet vielä toisiinsa selän takana. Parasta myös käydä vaa’alla pari kertaa viikossa, jotta paino ei pääse nousemaan. Hissistä kieltäytyminen ja 10 tuhatta askelta on jo selkäytimessä.
Ruuhkavuosina kahdeksan tunnin yöunet olivat mielestäni usvaista höttöä. Nyt osaan nauttia sekä unen laadusta että pituudesta. Elämä on myös opettanut, että nukkumaan tulee käydä selvin päin, jotta laatu säilyy. Totaalikieltäytyjäksi ei tarvitse ryhtyä, mutta iloinen iltapäivähiprakka on unen kannalta parempi kuin raskas päivällinen viineineen illalla.
Elipä ihminen ruuhkavuosiaan tai kauan odotettuja eläkepäiviä, keskeistä on arjen hallinta. Tärkeintä on elämän mielekkyys. Kaikki touhuaminen ja puuhastelu ei ole mielekästä. Aina eivät kaikki terveystemput mahdu arkipäivään. Jälkeenpäin ajatellen myös muutamat väsyneenä hössötetyt pullat olisivat voineet jäädä leipomatta.
