Sairaus uhkaa demokratiaa

Koronaepidemia pahenee ja kuntavaalit lähenevät. On herännyt huoli siitä, voidaanko vaaleja järjestää sovittuna ajankohtana huhtikuussa vai pitäisikö ne siirtää parempiin aikoihin. Sairastumiseen ei pidä suhtautua kevyesti eikä ylimalkaisesti. Korona on osoittanut kuoleman vakavuuteensa.

Onko näin hyvin koronatorjuntaa tekevä demokratia kykenemätön toteuttamaan vaalit terveysturvallisesti?

Koronatartunnan on Suomessa saanut hieman alle 58 tuhatta henkilöä. Tämä on reilu prosentti kansalaisista. Jos väestötasolla yhden prosentin sairastuvuus uhmaa vaalijärjestelmää, meidän pitäisi herätä miettimään, kuinka heikoissa kantimissa koko vaalijärjestelmä onkaan. Korona on kuin viimeinen korsi, joka uhkaa katkaista kamelin selän.

Suomessa 99 prosenttia väestöstä on pystynyt omin toimin ja voimin, päättäjien tukemana, välttämään sairastumisen koronatautiin. Onko näin hyvin koronatorjuntaa tekevä demokratia kykenemätön toteuttamaan vaalit terveysturvallisesti?

Pelko äänestysprosentin laskusta on suurempi kuin pelko sairastumisesta koronaan

Viimeksi kuntavaaleissa (2017) äänioikeuttaan käytti alle 60 prosenttia äänioikeutetuista. Kuntavaalit ovat jo parikymmentä vuotta olleet valtiollisista vaaleista äänestäjien mielestä vähäisimmät.  Kertooko se, että 40 prosenttia äänioikeutetuista ei äänestä kuntavaaleissa, pelkästään heidän laiskuudestaan?

Kriiseillä on taipumus paljastaa heikot lenkit rakenteista ja prosesseista.

Ydinkysymys on: Mikä estää ihmisiä äänestämästä juuri kuntavaaleissa, joissa he valitsevat eniten omaan arkeensa vaikuttavat päättäjät? Jos vähenevät äänestäjät saavat sairastumisen uhkasta vielä yhden syyn jättää käyttämättä äänioikeutta lähidemokratiavaaleissa, uhka demokratian murentumiselle on todellinen. Jos äänestysprosentti putoaisi alle puoleen äänioikeutetuista, se antaisi epäilyttävän kuvan Suomesta demokraattisena valtiona. Tämä lienee pääsyy pohtia vaalien siirtämistä.

Keskustelu vaalien siirtämisestä pandemian vuoksi siirtää kivasti valokeilan omien järjestelmiemme ja prosessiemme ulkopuolelle.

Kriiseillä on taipumus paljastaa heikot lenkit rakenteista ja prosesseista. Vaalijärjestelmän kehittämiselle olisi ollut tilaus ja kauan aikaa ennen maailmanlaajuista pandemiaa. Vaali- ja äänestämisoikeuksien edistäjän hälytyskello ei ole soinut riittävän äänekkäästi, jotta vaalien saavutettavuutta ja houkuttelevuutta normaalioloissa olisi vakavasti pohdittu.

Keskustelu vaalien siirtämisestä pandemian vuoksi siirtää kivasti valokeilan omien järjestelmiemme ja prosessiemme ulkopuolelle. Nyt on peiliin katsomisen paikka: Olemmeko riittävän tehokkaasti pitäneet huolta, että äänestämisen esteitä löydettäisiin ja niitä poistettaisiin tehokkaasti? Ovatko normaaliolojen vaalit saavutettavat kaikille yhdenvertaisesti?

Kunnissa päätetään myös niiden ihmisten arjesta, jotka eivät löydä tietään vaaliuurnille. Jos päättäjät ja sellaisiksi aikovat hyväksyvät heidän näkymättömyytensä ja äänettömyytensä, olemme sairastumassa johonkin paljon pahempaan kuin korona.

Jätä kommentti

*