Nyt se on sanottu: uusi normaali. Suomi, jossa yli 70-vuotiaiden suositellaan pysyvän yhteiskunnan ulkopuolella. Se ei ole mikään normaali – ei uusi eikä vanha. Sekään ei ole normaalia, että heidän vanhempansa on suljettu hoivakotien kaltereiden taakse. Se on häpeä.
Koronavirus on tappava. Sen aiheuttama vakavan sairastumisen uhka ja kuolemanvaara lisääntyvät jo 60 ikävuoden jälkeen. Vaarassa ovat perus- ja erityissairauksien kanssa elävät nuoremmatkin ihmiset.
Viidesosa väestöstä kipataan laidan yli, koska heidän kuuluu olla heikkoja ja hauraita. Juudaksen suudelmin heidät suojellaan hiljaiseksi.
Uusi normaali tulee nyt erittäin selvärajaiseksi. Eläminen yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä on mahdollista vain, jos et kuulu mihinkään nimettyyn riskiryhmään. Muutoin: pysy kotona.
Asiantuntijoiden arvioiden mukaan tämänkertainen pandemia-aika voi kestää jopa pari vuotta. Se on riittävä aika vahvistamaan ikäsyrjiviä asenteita: viidesosa väestöstä kipataan laidan yli, koska heidän kuuluu olla heikkoja ja hauraita. Juudaksen suudelmin heidät suojellaan hiljaiseksi. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Vanhusten hoivassa normaalikin on mahdoton
Vaikka koronaepidemian aikana on otettu osaamisloikkia suuntaan jos toiseenkin, seisomme tumput suorina vanhuuden edessä. Kaikella sillä osaamisella ja muutoskyvyllä, johon koko yhteiskuntamme on viime viikkoina yltänyt, emme saavuta vanhustenhoidon normaalia laatua puhumattakaan poikkeusolojen vaatimasta uuden normaalin tasosta.
Meidän pitäisi lyödä rumpua myös siitä, että hoivakodeissa olisi tarpeeksi henkilökuntaa, niin normaali- kuin poikkeusaikoinakin.
Epäilen, että meiltä puuttuu pyrkimyksen lisäksi kaikki hyvä tahto. Sairaalasarjojen huumaamina rummutamme kyynelsilmin tehohoitoyksiköiden henkilökunnalle. Syystäkin, sitä en kiellä. Mutta, kun samaan aikaan laitamme vanhusten hoivakotien henkilökuntia syyteharkintaan, se ei ole reilua. Meidän pitäisi lyödä rumpua myös siitä, että hoivakodeissa olisi tarpeeksi henkilökuntaa, niin normaali- kuin poikkeusaikoinakin. Epidemian riehuessa he tekevät työtään mahdottoman edessä. Syitä on hyvä perata, mutta ne eivät löydy henkilökunnasta. Jos resursseja annostellaan teelusikoilla, ei lopputulosta voi vaatia kauhalla.
Yhteishengen heimoja on monia
Auttamishalu ja yhteisöllisyys ovat kuulemma heränneet tämän epidemian myötä uuteen kukoistukseen. Kivat sille! Tuttavani, lääkäri ja tutkija, kirjoitti ja julkaisi Facebookissa Suomen hallitukselle osoitetun avoimen kirjeen, jossa pohti hyväkuntoisten 70-vuotta täyttäneiden joutumista pelkästään iän perusteella ”suojelun” kohteeksi, vaikka he palaisivat halusta toimia edelleen yhteiskunnallisina vaikuttajina. Hallitukselta ei palautetta kuulunut, mutta vertaisilta sitäkin enemmän. Reilun sadan kommentoijan joukoissa saatiin useita pieniä käsirysyjäkin aikaiseksi.
Toivottavasti perisyntimme kateus kapenee samaa vauhtia. Uskallankin peukuttaa sille, että Business Finlandin kautta jaetaan tukea yritystoiminnan kehittämiseen. Aivan varmasti tukea saaneiden joukossa on innovaattoreita, jotka nostavat Suomen vanhustenhoidon aivan uudelle, normaalina pidettävälle tasolle.
Lupaan julkaista kaiken palautteen, jonka tämä kirjoitukseni kirvoittaa. Anna palaa.
Sitäsaamitätilaa
Ihmeellistä miten iäkkäämmät ei ymmärrä että heitä suojellaan taudilta näillä rajoitus suosituksilla.
Ne on siis suosituksia, ei Suomessa poliisi eikä kukaan muukaan valvo liikkumistammme.
Mutta jos ei itse välitä terveydestään, voi mennä vapaasti.
Se on täysin jokaisen oma valinta.
Eräs parikymppinen nuori sanoi että hän ei toivo pahimmalle vihamiehellekkään sitä helvettiä mitä tehohoitoon joutuminen on,hänellä se kesti 14 vrk.
Hän selvisi, mutta iäkkäämmät usein ei.
Veikko Kastinen
Jokaisella ihmisellä on vapaus elää ja valita elämäntapansa, kunhan ei vahingoita muita. Vangeilla ja tahdosta riipumattomaan hoitoon määrätyllä näitä vapauksia ei ole.
Itse olen valinnut lääkkeettömän elämän (ainakin toistaiseksi) en ole ryhtynyt kolesteroliarvojani lääkkeillä hoitamaan.
En tietenkään voi mitään kenellekään suositella saatikka määrätä, varsinkaan kun en ole kenenkään lääkäri.
Ikäihmiset eivät ole vangin tai mielisairaan asemassa.
En ole tavannut iäkästä anoppiani koronaviruksen aikaan koska en halua vahingoittaa häntä mahdollisen viruksen muodossa. Hän on iäkäs järkevä ihminen ja ymmärtää tilanteen.
Vaikeaahan se on seuralliselle karjalaisvanhukselle kun ulkonakin joutuu muita ihmisiä välttelemään.
seija sanaleikkimökistään
Tärkeä kirjoitus, niin kuin edellinenkin!
Hoitokodeista: Vanhusten hoito on ollut retuperällä kauan, ja omaisten suorittama osuus on ollut tärkeä. Omaisilla on myös ollut mahdollisuus huomata epäkohtia. Nyt nuo valvovat silmät on suljettu laitoksien ulkopuolelle. Kukaan ei enää tiedä, mitä hoivakodeissa tapahtuu. Eräs hoitaja sanoi haastattelussa, että joutui Kuruveden hoitokodista lähtemään aina itkien työvuorosta. Monessako muussa on sama tilanne. Mitä vanhukset joutuvat kärsimään ennen kuolemaansa, kun heille ei terveinäkään riittänyt hoivaa.
Yli 70-vuotiaat ovat joutuneet omaan kastiinsa. Käyvät kaupassakin heille määrättyinä aikoina ja saavat osakseen outoa suhtautumista jo nyt. Asenteet muuttuvat ihmisten mielissä heidän huomaamattaan, kun aikaa kuluu. Tuskin ystävällisempään suuntaan.