Vanhuksia ei lasketa epidemian uhreiksi

Tätä kirjoitettaessa Suomessa on raportoitu 98 koronakuolemaa. Luku ei pidä paikkaansa. Ympärivuorokautisen hoivan ja kotihoidon piirissä olevien vanhusten koronakuolemat puuttuvat tästä luvusta. On todennäköistä, että näitä tilastoimattomia kuolemia on vähintään saman verran.

Koronavirus on erityisen vaarallinen vanhoille ihmisille. Tästä seuraa helposti jatkoajatus, että juuri tämän vuoksi vanhat ihmiset ovat erityisen suojan tarpeessa. Tehokas suojelu ulottuu kuitenkin vain toimintakykyisiin ja muutoinkin itsestään hyvää huolta pitäviin yli 70-vuotiaisiin, jotka on määrätty kotikaranteeniin. Ikään katsomatta on täysin eri asia olla omatoiminen, perusterve, kotonaan karanteenia viettävä ikäihminen kuin monisairas, hauras, ympärivuorokautista hoivaa tarvitseva vanhus. Jälkimmäisille ei ole järjestetty mitään tavanomaisesta poikkeavaa suojaa.

Vanhusten hoidon häpeällisen tilan korjaamiseen Suomella ei ole ollut vuosikymmeniin varaa. Se ei ole ollut valtionvelan kasvattamisen väärti.

Vanhusten ympärivuorokautisesta hoivasta on viime vuosina paljastanut kaikenlaista, harvoin hyvää. Syynä on ollut pitkäjänteinen kansallinen vanhusten hoidon aliresurssointi. Ei ole yllätys, että vanhusten hoidolla on vaikeuksia selvitä korona-aikana, kun sillä on ollut suuria vaikeuksia selvitä tavanomaisesta arjestaan. Kunnat kamppailevat mahdottoman tehtävän edessä. Vanhusten hoidon häpeällisen tilan korjaamiseen Suomella ei ole ollut vuosikymmeniin varaa. Se ei ole ollut valtionvelan kasvattamisen väärti.

Hoitajien tehtävä ei ole helppo hoivakodeissa eikä kotihoidossa. Suojaamiskäytännöistä annettiin korkean tason käsky, mutta itse varusteiden riittävyyttä vanhusten hoitoon ei taattu. Jo pariin kertaan käyttökelvottomiksi todettujen hengityksen suojaimien laadun on sanottu riittävän hoivakodeissa ja kotihoidossa. Kuulostaa käsien pesulta.

Mustaan huumoriin puettu vitsailu siitä, että väestön ikärakenne korjaantuu nyt kerralla, voi sisältää totuuden siemeniä. Niin tai näin, monet ympärivuorokautisessa hoivassa olevat vanhukset elävät elämänsä viimeisiä vuosia. Ymmärrettävästi he eivät ole ensisijaisia testattavia eivätkä ensimmäisiä tehohoidon tarvitsijoita. Ne heistä, jotka ovat hoitotahtonsa ilmaisseet, ovat todennäköisesti halunneet estää keinotekoisen elämän jatkamisen omalla kohdallaan. Kukaan heistä ei liene kuitenkaan toivonut ennenaikaisesti joutuvansa altistettavaksi kuolemaa tuottavalle vaaralliselle virukselle.

Emme näe koko kuvaa kuolemanvaarasta, jos emme vaivaudu selvittämään myös vanhusten hoitolaitoksissa tapahtuneita ja tapahtuvia koronakuolemia.

Olemme kuulleet jo useita kertoja pääministerin sanovan, että me selviydymme ja otamme opiksi koronakriisistä. Noin kuukauden aikana on voitu listata paljon opiksi otettavaa, mm. huoltovarmuusvarastojen riittävyys, suojavarustekaupan osaaminen, lentoaseman eristämistoimet jne.

Vanhustenhoidossa olisi ollut paljon opiksi otettavaa jo vuosia ennen koronaepidemiaa. Nyt olisi ainutlaatuinen tilaisuus oppia, miten suojataan erityisessä vaarassa olevia ihmisiä tarttuvan taudin epidemialta. Vai tuudittaudummeko mieluummin valheellisen suoriutumiskyvyn harhaluuloon? Emme näe koko kuvaa kuolemanvaarasta, jos emme vaivaudu selvittämään myös vanhusten hoitolaitoksissa tapahtuneita ja tapahtuvia koronakuolemia. Päivittäin uutisista seuraamamme lukumäärä Suomessa koronaan kuolleista näyttää kansainvälisesti hyvältä, mutta todellisuus voi olla toinen.

Arvomaailmamme näyttää omituiselta: Vanhukset eivät kelpaa edes tilastoitavaksi epidemian uhreina. Kuolevat muutenkin.

Kommentit

  • Säälimätöntä

    Vanhukset ovat saaneet kuolla hoivakodeissaan. Miksi heitä ei ole viety teho-hoitoon. Onhan Ruotsista tilastoja jo, että selvä valtaosa iäkkäistä pelastuu tehohoidossa. Toki pitää myös se huomioida, että moni menehtynyt olisi kuollut muutenkin, esim. terminaalihoidossa olevaan syöpään.

  • Kalle

    Aiemmin koronaan Suomessa kuolleiden meridiaani-ikä oli 84 vuotta, ja nykyisin 81 vuotta.
    Kaikilla on tapana kuolla.

Jätä kommentti

*