En näe maailmaa ikkunastani

Arjessani on tällä hetkellä kaksi tärkeää ruutua. Tietokone edessäni on työpaikkani, uutislähteeni ja porttini maailmaan. Iso ikkunaruutu vieressäni puolestaan avautuu maisemaan, jossa maailma on täysin toisenlainen kuin tietokoneella. On mielenkiintoista pohtia, kumpi ruutu antaa todellisemman kuvan minun maailmastani.

Ikkunan takana Kehvonlahti on vielä jäässä. Pihamaata ja viereistä peltoa peittää ohut lumiharso. Ei näy liikettä, ei mitään pahaa. Kaikki on puhdasta.

Tietokoneen ruudulta avautuu toisenlainen maailma. Huoli, pelko ja epävarmuus hyppäävät silmille. Kuolema on kova uutinen. Mitä lähemmäksi kuolema tulee, sitä enemmän se kiinnostaa, siksi koronaa on koneeni näytöllä kaikkialla.

Median tärkeimmät tehtävät ovat tiedon välittäminen suurille väkijoukoille, yhteiskunnallisten asioiden seuraaminen, vallankäytön valvonta ja toisaalta myös kulttuuriperinteen vaaliminen. Uutisoinnin pitää tapahtua nopeasti ja luotettavasti mutta myös kiinnostavasti. Uutinen on turha, jos sitä ei lue tai katso kukaan, siksi esimerkiksi otsikointi on usein tasapainottelua harmaalla aluella.

Journalistin ohjeiden 15. kohdassa sanotaan, että otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate. On haastavaa, kun vääristellä ei saa, mutta silti juttu pitää pystyä myymään lukijalle.

En näe maailmaa ikkunastani. En näe sitä tosin tietokoneeni ruudultakaan. Todellinen maailma ja totuus maailman tilasta ovat jossakin ruutujeni välimaastossa. Maisemassani haluan nähdä kauneuden. Median tehtävä puolestaan on kertoa kaunistelematta ikävistäkin asioista. Me ihmiset saamme, mitä tilaamme.

Jätä kommentti

*